Koneellisten orjien ruokakerho

Lauantai 16.9.11 Alusta ennen aluksi-sanoja

Tagit: Tekstit , Syyskuu , Käsikirjoittaja ,

Hohoo, tervehdys mussukat! Eka kirjoitukseni tänne!

Siitä on… olisikohan viisi vuotta kun ensimmäisen kerran kirjoitin kännykkäni muistioon ylös sanat ”koneellisten orjien ruokakerho”. Enpä olisi uskonut, että vielä joku päivä käsikirjoitan samannimisen sarjakuvan! Tuo yö oli synkkä ja myrskyinen… tai ei ollut, mutta kuvitelkaa niin. Oli Halloween. Pelasin yläastelaisten kavereideni kanssa rappakalja-nimistä peliä, jossa piti keksiä lyhenne K.O.R tai K.O.R.K:iille (pelin tietävät arvannevat tästä etten ole kauhean hyvä pelaaja laittaessani Koneellisten orjien ruokakerho).

No, sitten Reimari eräänä päivänä tässä jo aikoja sitten yllätti minut täysin.

”Tekisitkö mulle lyhytsarjiksen kässärin?”

Seuraushan oli täysi OMGHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH! Ja kauhea innostus asiasta! Reimari kun on niin ihuna, mielellänihän minä…

Kröhöm, takaisin asiaan. Otin esiin ideariiheni eli kännykkäni muistion, joka on kirjaimellisesti täynnä ideoita (tällä hetkellä n. 8 Word-arkillista). Ja selailin siellä olevia juonen tynkiä ja sitten vain sanoja joista olisi joskus kiva kirjoittaa jotain (näin esimerkkinä siellä on sana kommunismi). Täyty keksiä idea joka olisi tarpeeksi lyhyt, korkeintaan 50 sivua pitkä. No, aikani selailtuani ja pähkäilyäni huikkasin ”koneellisten ojien ruokakerho”.

Tästä se siis lähti. Aloin aluksi miettimään toimintapitoista tarinaa jos olisi huumeita ja kyborgeja. Näin syntyi Julian, joka muuten sai nimensä Romeon ja Juuliasta (enkuksi Romeo & Juliet). Koska musta tää jotenkin viaton nimi sopi hahmolle.

Tämän jälkeen aloin miettimään sitä, miten saan toiminta tarinan viiteen kymmeneen sivuun, ja tulin siihen tulokseen etten saa. Ja sitten mietin kuinka koneellisten orjien ruokakerho edes liittyisi mihinkään toimintaan. Joten lähdin miettimään sanaa kunnolla. Koneelliset orjat. Robotteja tai kyborgeja siis. Jotka jostain syystä on orjia. Orjien takia tarvitsemme orjuuttajia, ja koska olen kiinnostunut dystopioista eli utopian vastakohdista (epätoivottava tulevaisuuden kuva), syntyi idea synkästä tulevaisuudesta, jossa kyporgien henki ei ole minkään arvoinen.

Näihin aikoihin taisi tulle Big Brother televisiosta. En katsele mokomaa roskaa, mutta idea on sinänsä kiinnostava. Koneellisten orjien ruokakerhossa menin vielä askeleen eteenpäin, ja tästä syntyi tositeevee sarja, jossa jokainen ateria voi olla viimeinen…

Olen myös miettinyt, karkottaako nimi ketään. Se on hauska ja mielenkiintoinen. Itse kyllä klikkaisin auki, mutta klikkaavatko muut? Se jää nähtäväksi. Toivon että moni avaa tämän sivun, erityisesti kun sarjakuva (Reimarin parannuttua flunssasta) pääsisi vauhtiin. Luvassa on nimitäin minun mielestäni tarina, jota ei sopisi jättää väliin. Hauskakin kyllä, mutta erikoinen eikä kuitenkaan komiikka painotteinen. Hiukan kliseisyyttä ehkä, sillä tarinassa on kosto ja hahmotkin saattavat varsinkin aluksi vaikuttaa arkkityyppisiltä. Julian on perus mafiooson näköinen ja Milo on taas pirteä ja söpö. Hänen nimeään miettiessäni mietin erästä pientä ja söpöä otusta, jonka nimi oli Mila :) Tarina on himpun verran outo, mutta sopivasti outo. Ymmärrettävissä. Ja kaikkeahan ei aina tarvitse ymmärtää.

"Miten ihanaa olisi olla todella Älykäs ja ymmärtää asioita." -Nalle Puh

Parhain terveisin Nukkemestari, hehkeä ja ihana käsikirjoittajanne. Aina palveluksessa. Ottaa myös vastaan lisää ”käsikirjoitatko mulle jotain” -vinkumisia.

Ps. Yritän keksiä jotain muutakin hölistävää teille, ehkä syvemmin luotaan tässä jo käsittelemiäni asioita. Saa kuitenkin kysyä, vieraskirja löytyy tuolta extroista ja deviantArtista minut löytää nimellä Nukkemestari