Onneksi hahmoja ei ole kuin kaksi ja he ovat mahdottomat sekottaa keskenään.:'D Pitää harjoitella vielä noita tekniikoita ennen kun alan tosi toimiin, ettei kehitys näkyisi liiaksi itse sarjiksessa.

Hahmoista puheen ollen, pitäisi väsätä profiili kuvat. Varmaan jonkin sortin kuvallista matskua luvassa ensikerralla, ellei käsikirjoitajamme halua tunkasta tähän väliin jotain.

Tähän loppuun yksi KORnin fiilistely kappaleista/ ns. soundtrackeista:

Hohoo, tervehdys mussukat! Eka kirjoitukseni tänne!

Siitä on… olisikohan viisi vuotta kun ensimmäisen kerran kirjoitin kännykkäni muistioon ylös sanat ”koneellisten orjien ruokakerho”. Enpä olisi uskonut, että vielä joku päivä käsikirjoitan samannimisen sarjakuvan! Tuo yö oli synkkä ja myrskyinen… tai ei ollut, mutta kuvitelkaa niin. Oli Halloween. Pelasin yläastelaisten kavereideni kanssa rappakalja-nimistä peliä, jossa piti keksiä lyhenne K.O.R tai K.O.R.K:iille (pelin tietävät arvannevat tästä etten ole kauhean hyvä pelaaja laittaessani Koneellisten orjien ruokakerho).

No, sitten Reimari eräänä päivänä tässä jo aikoja sitten yllätti minut täysin.

”Tekisitkö mulle lyhytsarjiksen kässärin?”

Seuraushan oli täysi OMGHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH! Ja kauhea innostus asiasta! Reimari kun on niin ihuna, mielellänihän minä…

Kröhöm, takaisin asiaan. Otin esiin ideariiheni eli kännykkäni muistion, joka on kirjaimellisesti täynnä ideoita (tällä hetkellä n. 8 Word-arkillista). Ja selailin siellä olevia juonen tynkiä ja sitten vain sanoja joista olisi joskus kiva kirjoittaa jotain (näin esimerkkinä siellä on sana kommunismi). Täyty keksiä idea joka olisi tarpeeksi lyhyt, korkeintaan 50 sivua pitkä. No, aikani selailtuani ja pähkäilyäni huikkasin ”koneellisten ojien ruokakerho”.

Tästä se siis lähti. Aloin aluksi miettimään toimintapitoista tarinaa jos olisi huumeita ja kyborgeja. Näin syntyi Julian, joka muuten sai nimensä Romeon ja Juuliasta (enkuksi Romeo & Juliet). Koska musta tää jotenkin viaton nimi sopi hahmolle.

Tämän jälkeen aloin miettimään sitä, miten saan toiminta tarinan viiteen kymmeneen sivuun, ja tulin siihen tulokseen etten saa. Ja sitten mietin kuinka koneellisten orjien ruokakerho edes liittyisi mihinkään toimintaan. Joten lähdin miettimään sanaa kunnolla. Koneelliset orjat. Robotteja tai kyborgeja siis. Jotka jostain syystä on orjia. Orjien takia tarvitsemme orjuuttajia, ja koska olen kiinnostunut dystopioista eli utopian vastakohdista (epätoivottava tulevaisuuden kuva), syntyi idea synkästä tulevaisuudesta, jossa kyporgien henki ei ole minkään arvoinen.

Näihin aikoihin taisi tulle Big Brother televisiosta. En katsele mokomaa roskaa, mutta idea on sinänsä kiinnostava. Koneellisten orjien ruokakerhossa menin vielä askeleen eteenpäin, ja tästä syntyi tositeevee sarja, jossa jokainen ateria voi olla viimeinen…

Olen myös miettinyt, karkottaako nimi ketään. Se on hauska ja mielenkiintoinen. Itse kyllä klikkaisin auki, mutta klikkaavatko muut? Se jää nähtäväksi. Toivon että moni avaa tämän sivun, erityisesti kun sarjakuva (Reimarin parannuttua flunssasta) pääsisi vauhtiin. Luvassa on nimitäin minun mielestäni tarina, jota ei sopisi jättää väliin. Hauskakin kyllä, mutta erikoinen eikä kuitenkaan komiikka painotteinen. Hiukan kliseisyyttä ehkä, sillä tarinassa on kosto ja hahmotkin saattavat varsinkin aluksi vaikuttaa arkkityyppisiltä. Julian on perus mafiooson näköinen ja Milo on taas pirteä ja söpö. Hänen nimeään miettiessäni mietin erästä pientä ja söpöä otusta, jonka nimi oli Mila :) Tarina on himpun verran outo, mutta sopivasti outo. Ymmärrettävissä. Ja kaikkeahan ei aina tarvitse ymmärtää.

"Miten ihanaa olisi olla todella Älykäs ja ymmärtää asioita." -Nalle Puh

Parhain terveisin Nukkemestari, hehkeä ja ihana käsikirjoittajanne. Aina palveluksessa. Ottaa myös vastaan lisää ”käsikirjoitatko mulle jotain” -vinkumisia.

Ps. Yritän keksiä jotain muutakin hölistävää teille, ehkä syvemmin luotaan tässä jo käsittelemiäni asioita. Saa kuitenkin kysyä, vieraskirja löytyy tuolta extroista ja deviantArtista minut löytää nimellä Nukkemestari

Ensimmäinen merkintä Koneellisten orjien ruokakerhon projektiblogissa. \o/

Ennen kun alotan loputtoman höpötyksen vihjaisen, että galleriaan on laitettu 1 kuva ja sarjakuvan kansikin on laitettu jo esille. Milo se vaa tuijjotteleepi kaikkialla mansikka mehut valuen. XD

Tähän blogiin tosiaan kirjoitan fiiliksiäni tästä teko prosessista, näytän luonnoksia, kerron päivityksistä, linkitän "soundtrackeja", teen ehkä vaihe vaiheelta "tutoriaaleja" kuvista ja sivuista... Niin te Tulevat Sarjiksen Lukijat voitte kiinnostua sarjiksesta jo ennen kun sitä edes alkaa ilmestymään.X'D Siihen näet voi mennä aikaa, koska eka luonnostelen kaikki sivut... Sitten tussaan kaikki sivut ja vasta sitten alan värittämään. Alan päivittämään sitä mukaan sarjista sitten kun saan sitä väritettyä. Kokeilen myös näin lyhyen projektin kanssa, kuinka projektiblogi toimii itse lukusivulla.

Niin miksikö aloin tähän kesken PiMun piirron piirtämään lyhytsarjakuvaa?

Koska yhden pitkän projektin teko hidastaa kehittymistä. En minä viitsi kokeilla harmaasävytteiseen sarjikseen yt'äkkiä värejä ja vaikka mitä tekniikoita, joita pääsen kokeilemaan KORnin kanssa. Myös näen mukavaksi vaihteluksi (ja täten kehittäväksi) piirtää välillä eri genreisiä, hahmoisia ja tyylisiä sarjakuvia.

Toinen syy on se, että minulla on ollut vähän onkkelmia itse pääsarjiksen PiMun kanssa, joten tämä antaa vähän mietintä aikaa sille ilman, että minun pitäisi pyöritellä peukaloitani ja kävijämäärät romahtaisivat.

Yksinkertaisesti täytyy välillä päästä tekemään Jotain Muuta kuin tuota yhtä ja samaa projektia. Kehityksen ja piirtoinnon nimeen.\o/ En ole kovinkaan hyvä piirtämään kahta projektia samaan aikaan (vielä), joten keskityn nyt tähän täysin, koska deadlinekin on määrätty.

Käykö nyt PiMulle samalla tavalla kuin 20. ulottuvuudelle, kun aloitat "lyhytsarjakuvan"?

Kun aloin haavelemaan taas pienestä lyhytsarjiksesta, muisto viime kerrasta kyllä muistu mieleen. Minulla on selvästi taipumus venyttää vanuttaa 50 sivuisista tarinoista tosta noin vain 600 sivusia, joten pyysin kirjoittaja ystäväiseni Laura Paanasen käsikirjoittavan minulle max. 50 sivuisen tarinan. Ja päätin, että se on myöskin sitten se max. 50 sivua... Oikeasti.

Sain peräti 30 sivusen kässärin, jota ehkä kehtaan venyttää viisi sivua sinne tänne, mutta yritän myös oppia pysymään käsikirjoituksen määräämässä sivumäärässä parhaani mukaan.

Millaisia tavotteita KORnin kanssa on?

Ensinnäkin, haluan sivustolleni Valmiin sarjakuvan. Egon pönkitystä heha! Ja onhan se tietty mukava tunne se, kun saan jotain Valmiiksi.

Toiseksi, KOR osallistuu Netsarlin nettisarjakuvakilpailuun . Tämä blogikin on oikeastaan sitä varten, että sarjakuva keräisi kiinnostuneita lukijoita hyvin, ennen kun pääsen piirtämään itse sarjakuvaa. Eli tavote voittaa koko kisa hahaha!

Kolmanneksi, aijjon kehittyä sarjakuvan värittämisessä, muun kirjoittaman käsikirjoituksen noudattamisessa, liukuhihna tyylisessä työskentelyssä, rutiinin omaisessa työstämisessä jne.

Neljänneksi, teen näillä näkyvin (riippuen koulun tulostimesta, lol) KORnista pienlehtiä. Riippuen tietty suosiosta, kuinka monta viitsin tehdä. Eli KORnin kanssa harjoittelen pienlehtien tekoa jne.

Kuinka usein blogi päivittyy ja mitä on luvassa?

Aina kun keksin jotain matskua KORniin liittyen. Oli se sitten fiiliksiä, edistymistä, luonnoksia, fiilistely-musaa, tekniikka kokeiluja, galluppeja... Vaikka mitä mikä liittyy KORniin.

Olisi myös suunitelmissa, että käsikirjoittajamme Laura kertoo jotain omasta vaiheestaan ja miten hän lähti suunnittelemaan tarinaa ja mistä hän on saanut inspiraationsa, kun minä häneltä sen tilasin.

Tärkein kysymys: Mitkä ovat fiilikset NYT?

Olen työstänyt keväästä asti ikävän puisevia kisatöitä yhteen sarjakuvakilpailuun, joten sen jälkeen mikä vain tuntuu Mukavalta. No ei vais, kyllä minä olen ihan muutenkin todella innoissani tästä.:D Itselle ei olisi tullut mieleenkään tälläisen tarinan keksiminen, joten tämä on Mielenkiintoista ja hieno haaste minulle. Saa nähä millon iskee eka kriisi, onneksi käsikirjoittajallani on velvollisuus piristää minua (Ihanko totta!?). Tällä hetkellä tuntuu, että tulen nauttimaan tämän projektin työstämisestä, koska tykkään kokeilla uusia juttuja ja keskittyä täysin projektiin.

Se on ainakin hyvä, että en ole keksinyt tarinaa itse, joten olen koko ajan vain ihq ihq ihq tarinan kanssa (Pidän Lauran tarinoista.<3) ja kokeileva asenne estää minua masentumasta piirtojälkeen.

Deadlinen kanssa saattaa tulla kiire, olen varautunut että elämäni pyörii marraskuun loppuun asti tämän projektin ympärillä, mutta sittenpähä se on toivottavasti valmis ja voin olla todella ylpeä itsestäni ja olen varmasti kehittynyt sarjakuvapiirtäjänä huimasti.

Lopetan jorinan tältä erää tähän. Huomenna varmaan jo lisää höpinää ja yritän nyppiä kirjoittajalta jotain.