Syksyn kuulumiset

Tässä ehtikin vierähtää pieni tovi ilman blogi postauksia, mutta nyt minulla riittääkin kertomista.

Töissä menee aivan mahtavasti. Viime postauksessani kerroinkin tehneeni melko hardcore kuukauden töissä ja laskeskelin tuossa myöhemmin et tein kuukauden aikana n. 40 tuntia ylitöitä. :’D Kesä meni kyl lokoisasti kun sai tehdä vähemmän töitä. Mutta tuli myös oltua kotona turhan paljon ja sit lomalla teinkin niin, että olin kolmen viikon aikana vain viisi yötä kotona. :’D Olin Riikassa, Valkeakoskella ja Jyväskylässä. Hyvä loma, vaikka töissä käyminen oli tuntunut jonkin aikaa paljon rentouttavammalta hah!

Mutta kevään rykäsy avasi silmät hyvin sille että systeemi kusee. Uhriutumisen sijaan (:D) aloin kriittisesti tutkailemaan työtapojani. Etenkin työn jaksotusta. Kaikki viisi vuotta kun olen ollut talossa kokopäiväsenä, tapana on ollut että sesonki aikoina keskitytään ylläpitosiivoukseen ja sesonkien välissä paiskitaan niska limassa peruspesut. Ehkä hieman pakonkin edestä koska työmenetelmät eivät olleet tarpeeksi tehokkaat ekoina vuosina. Mutta tänä vuonna kun olen saanut työtehoa nostettua huomattavasti, huomasin ajattelevani ”huh kohta on sesonki ja saa vähä ottaa rennommin”. SIIS MITÄ HELVETTIÄ!??

En tiedä olisinko millon alkanut tätä systeemiä kyseenalaistamaan ilman tätä kevään rykäisyä, jonka suurin ongelma oli ne rästissä lojuvat peruspesut.

Otinpa siis loppu kesästä syyniin alkaan jaksoittamaan/pilkkomaan työläämpiä töitä niin, että tilat eivät pääse missään välissä ns. huonoon kuntoon vaan kiinnittynyttä yms likaa poistetaan sitä mukaan kun sitä syntyy. Käyn talot läpi kerran kuussa ja listaan tehtävät mitä tehdään seuraavan kuukauden aikana. Tähän mennessä systeemi on toiminut aika hyvin. Ja uskon että jos kävisi kevät 2018 tapaus uudelleen, pystyisin priorisoimaan paremmin ja ainoa asia mikä mahdollisesti kärsisi olisi vapaa päivät.

Tsemppasin taas englannin opettelun kanssa ja omaksi yllätyksekseni ilmottauduin työväenkurssille opettelemaan enkun alkeita. Ja se on ensimmäinen viikottain toistuva harrastus sitten lukion. Ai että mää tykkään! Worddiven kimppuunkin olen palannut ja haastoin itseni pääsemään kaikki kurssit läpi kolmessa kuukaudessa. Edelleen olen aikataulussa. :D

Treenitkin kulkee! Joka on suuri yllätys jo siinä, että yleensä jos olen jostain innoissani (enkkusta) niin päähäni ei mahdu muuta. Enkun pänttäys into kärsi HETKEN kun aloitin treenit, mutta nyt olen jo pari viikkoa porskuttanut MOLEMPIA hyvällä innolla. WOW!!! Oon aivan hurmioitunut.

Treeniohjelma on nettivalmennuksesta ja ekaa kertaa elämässäni teen 4-jakoisella ohjelmalla. Olen treenannut ekaa kertaa elämässäni mm. takaolkapäitä ja pohkeita. Hassua miten yht’äkkiä multa löytyy ihan uusia ”kohtia” kropasta kun on saanut ”uusia” lihaksia pumppiin. Luulin etten jaksaisi nytkyttää eristettyjä liikkeitä, mutta niitä on yllättävän hauska tahkoa raskaiden perusliikkeiden jälkeen. En myöskään uuvu samalla tavalla kuin koko kropan treeneissä. Ja parasta on se että saa treenata perjaatteessa aina kun jaksaa! Mulla tulee töiden takia väkisinkin pari kolme päivää viikkoon etten ehdi salille aamulla/päivällä joten lepopäivät kyllä tulee pidettyä. Yksi jakoisessa oli pakko pitää vähintään joka toinen päivä lepo ja se saattoi osua töiden kanssa niin hölmösti ristiin, että tuli aivan liian pitkiä taukoja.

Ai niin , vaihdoin myös salia! Vaihdoin fysiosalilta isolle ketjusalille. Ja joo, ei mitään toivoa mahtua sinne treenaan illalla…

Pakko varmaan vielä tän vuoden puolelle ostaa pt palveluita, koska kuten aina ennenkin, jalkoihin ei meinaa voima tarttua millään. Joku jossain väitti et naisten aloitus paino takakyykyssä on 30-40 kiloa ja mä en ole koskaan päässyt edes tuonne 30 kiloon asti. :'(

Rupesin tossa kuukausi sitten menemään tuntia aijjemmin nukkumaan, vaikka se aika on poissa netflixsin ääressä sipsien mättämisestä Jessen kanssa vietetystä ajasta. Ja tässähän on tapahtunut yllättäviäkin muutoksia tämän takia:

  1. Aamukiukku on kadonnut. Oon ollut melkoinen raivotar aamuisin töissä ensimmäiseen ruokataukoon asti, mutta nyttemmin oon ollut aika zen. (Tai niin zen kun voi olla kun siivoaa iltakoulun sotkuja.)
  2. Herään vapaapäivisin ennen Jesseä välillä.
  3. Oon ollut aikaansaavempi.

Aika hauska etten edes tuntia vähemmillä unilla tuntenut olevani väsynyt, enkä osannut yhdistää aamukiukkuani nukkumiseen, koska välipala yleensä sai mielen taas tasaisemmaksi. Mut niin se uni vaikuttaa verensokeriin yms aika paljonkin, joten ehkä mulla vaan pysyy nyt verensokeri tasasempana aamuisin. Unen määrä ei itseasiassa keskiarvoltaan ole pahemmin noussut, mutta vanhan 5-12 tunnin unien sijaan nukun nyt 7-10 tuntia. Puoli tuntia voisi vielä saada lisää, mutta se täytyy repiä parantamalla unen laatua.

Olikohan muuta. Ei kai. Julkaisen tän tekstioksennuksen nyt vaan, koska muuten se jää julkaisematta. Son moro!

Olin ehkä minuutin kyllästynyt työhöni

Oivoivoi mikä alkukesä. Vaikka melkoisia työrupeamia olen urani aikana tehnyt, tän kesäinen ylitti ehkä kaikki. Ehdin hädin tuskin toipua opiskeluhelvetistä. Onneksi sentään ehdin toipua, tälläinen rutistus vaikka viime keväänä olisi ollut puhdas mahdottomuus.

Oravanpyörä pyörähti käyntiin jo heti toukokuun alusta kun tein yhden täydellisen pommikämpän loppusiivouksen, jonka takia jouduin siirtämään hierontaa. Sitä seuraavan hieronnan siirsin, koska flunssa. Olin jo niin jumissa, että treenit meni vähän jäihin.

Toukokuun puolivälissä työpari tipahti kelkasta yllättäen pois, kesken työlään lattian kunnostusprojektin. Tein sillä viikolla ennätyksellisen 14 tunnin työpäivän. Lopputulos ei edes ollut kovinkaan hyvä kun jouduin sen hirveällä kiireellä tekemään…

Ja sen jälkeen alkoikin vuoden kiireisin kausi. Ja olin yksin. Onnekseni sain hieman jeesiä yhdeltä vanhalta työntekijältä.

Uuden työntekijän saaminen kesti parin huonon sattuman takia turhan kauan. Mua ei haittaa tehdä niska limassa duunia, jos olen itse päättänyt homman tehdä. Se hieman alkaa jopa tätä työnarkkista nyppimään jos minulla ei ole vaihtoehtoja. Olisin voinut siirtää joitain peruspesuja hieman, mutta olin niin helvetin kyllästynyt siirtämään töitä jatkuvasti vaan eteenpäin, joten rykäsin tekeen nekin. Tiesin että tressi niistä on pahempi paha kuin se että pistän itseni fyysisesti puhki.

Aika paljon silti mun piti säästellä itteäni, koska tiesin että tämä rutistus päättyy siihen että perehdytän uuden työparin. Ja mullahan tippuu ekana aivot kelkasta. Ne oikeastaan oli tippuneet hyvän aikaa sitten siinä vaiheessa kun piti uutta tyyppiä vihdoin ja viimein perehdyttämään. Ai että mua hävetti koko ajan, kuinka paljon puhuin ohi suuni ja ajatus harhaili aivan naurettavan paljon. Fyysisesti olin vielä siinä kunnossa ettei kahdentoista tunnin työpäivät tuntunu missään, mutta ihmisen opastaminen tuntui todella raskaalta ja olin todella poikki työpäivien jälkeen vaikka en olisi siivonnut itse yhtään koko päivänä.

Mutta se on vihdoin ohi. Teen hassuja 3-5 tunnin työpäiviä nyt kun yritän pitää työtunteja vapaana. :D Olisi aikaa treenata ja elää omaa elämäänsä, mutta AINA tälläisten kausien jälkeen olen todella aikaansaamaton. Kaipa se on ihan normaalia… MUTKU haluisi oikeasti jo sinne salille! MUTKU oon taas kussu syömiseni ( 3 kiloa tippui parissa kuukaudessa) ja hierontaan en vieläkään pääse kuten haluaisin. Ja tietty tää perus kesäongelma eli hiostaa jo valmiiksi.

Haluan vähän muuttaa treenejäni, MUTKU en osaa päättää mitä sitä alkais tekeen. Ohjatusti ainakin, mut onko se kahvakuulaa, painonnostoa, crossfittiä vai voimailua… Hmmmmm… Kai sitä pitäs vaa ruveta kokeilee.

Mite menee!

Näin pitkää päivitystaukoa ei olekkaan ollut hetkeen. Samaan aikaan on niin paljon kerrottavaa ja samaan aikaan niin vähän.

Elämä pyörii aikalailla työn, treenin ja mussukan ympärillä. Olen taantunut, sentään ennen opiskelua jaksoin laittaa kämppääkin. :P Toivottavasti saan tehtyä silläkin saralla ryhtiliikkeen pian.

TYÖ.

Kovaa menee, mutta menkööt. Räävin kasaan alkuvuodesta uuden työsuunitelma systeemin, tehotaulukon työajan suunnitteluun ja sain kaksi vuotta työstämäni investointiehdotuksen läpi. Kyseinen investointi on tosiaan yhdistelmäkone ja olen aivan liian onnellinen asiasta. :D

Yksi isompi projekti, parkettien öljyäminen on työn alla ja jännittää aivan helvetisti miten käy.

Ja tein uuden työputki enkan osittain huonon mäihän ja osittain laiskuuden (:D) takia. 13 päivää. Melkein kaksi viikkoa… Ei tuntunut missää.

TREENI

Ei hemmetti, mulla riittäisi tästä aiheesta hölötettävää oman blogin verran, mutta yritän tiivistää. :D

Ööö. Hemmetin hyvin kulkee. Oon viimeksi pystynyt tekemään ohjelman alusta loppuun joskus vuonna nakki ja keppiheppi. Kehityskin oli aika jees. 12 treenin aikana:

Maljakyykky/takakyykky 12 x 3  7,5 kg–> 17,5 kg

Askelkyykkykävely 12 x 3 0 kg –> 12 kg

Pystypunnerrus 12 x 3 10 kg–> 17 kg

Leuanvetoon ei ole vertailukelpoisia tuloksia, koska joku persereikä pölli kuminauhan salilta ja joudun muuttaan tekniikkaa kesken ohjelman. Joka harmi, koska kehitys oli ehkä nopein tässä liikkeessä. :’D

Kyllä sillä 800 lisäkalorilla päivässä näyttäis jotain vaikutusta olevan treenitehoihin. ”Oho”. :’)

Seuraava ohjelma onkin jo kaksi jakoinen ja olen vähän peloissani pystynkö ”sitoutumaan” neljään treeniin viikossa. Lisämotivaatiota antaa onneksi mun pieni dieettini tässä. Pitäs ehkä JOSKUS mahtua taas vaatekaappinsa antimiin. Olen nimennyt dieetin tissidieetiksi, koska mua ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa missä muaalla mulla on rasvaa kehossa, mutta siinä vaiheessa kun kuppikoko on C85 niin paitapuserot istuu helkkarin huonosti. Ja en todellakaan uusi vaatekaappiani 10 vuoden sisään kolmatta kertaa.

Jaaa mitäs muuta…

Englannin kielen opiskeluun kylästyin. :D Ehkä sit aloitin liian innokkaasti… Tai sit treenihommat vaan yksinkertaisesti vaan syrjäyttivät sen. En tiedä mikä hitto siinä on, mutta en pysty ylläpitämään mielenkiintoa moneen asiaan samaan aikaan. Toivon et joskus treenaaminen olisi niin rutiini ettei minun tarvitse tuhrata siihen intohimo-varastojani.

Ja sit on tää blogi… Huoh. Mulla on ihan hirveä itsesensuuri päällä. Ehkä se johtuu tästä nykysestä elämästäni vaan. Tuntuu ettei kukaan halua lukea kun yks tekee intohimolla siistijän työtä ja treenaa siinä sivussa. :D Jos haluaisin piirtää hassuista sattumuksista, mitä jossain välissä tein, mun pitäisi uhrata sitä intohimo varastoa tähän blogiinkin. Ja mä oon liian kaikki tai ei mitään ihminen, et blogi syrjäyttäisi treenaamisen. Elämä missä teen vaan työtä ja piirrän työstä kuulostaa jo niin kamalalta etten kannusta itseäni siihen.

Mulla on piirrettynä 16 sivua sarjisblogia, jotka sisältää kolme keskeytettyä merkintää melkein samasta aiheesta. Se varmaan kertoo tarpeeksi, ettei sarjisbloggaus sovi itsesensuurini kanssa yhtään yhteen. Etenkin kun olen laiska editoida. Kai se on tää kännykkä appi kulttuuri joka on saanut tunteen et mitä ei pysty julkaiseen parin napin painalluksella, köh siis napautuksella, on kamala vaiva.

Parempi olisi oikeasti vaan kirjoittaa päiväkirjaa ihan itselleen. Sama hyöty mitä haen bloggauksesta (muistiinpanoja) ja minun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat sanomisistani. Voihan sitä tehdä sähköiseen muotoonkin halutessaan.

Mut joo, lopetan tän ajatusvirran tähän, hillitsen itseni etten rupea referoimaan tätä tekstiä, mikä on ollut viimesen 10 aloitetun merkinnän kuolema ja j_u_l_k_a_i_s_e_n. No niin.

1 2 3 119