Category Archives: Pohdintaa

Mite menee!

Näin pitkää päivitystaukoa ei olekkaan ollut hetkeen. Samaan aikaan on niin paljon kerrottavaa ja samaan aikaan niin vähän.

Elämä pyörii aikalailla työn, treenin ja mussukan ympärillä. Olen taantunut, sentään ennen opiskelua jaksoin laittaa kämppääkin. :P Toivottavasti saan tehtyä silläkin saralla ryhtiliikkeen pian.

TYÖ.

Kovaa menee, mutta menkööt. Räävin kasaan alkuvuodesta uuden työsuunitelma systeemin, tehotaulukon työajan suunnitteluun ja sain kaksi vuotta työstämäni investointiehdotuksen läpi. Kyseinen investointi on tosiaan yhdistelmäkone ja olen aivan liian onnellinen asiasta. :D

Yksi isompi projekti, parkettien öljyäminen on työn alla ja jännittää aivan helvetisti miten käy.

Ja tein uuden työputki enkan osittain huonon mäihän ja osittain laiskuuden (:D) takia. 13 päivää. Melkein kaksi viikkoa… Ei tuntunut missää.

TREENI

Ei hemmetti, mulla riittäisi tästä aiheesta hölötettävää oman blogin verran, mutta yritän tiivistää. :D

Ööö. Hemmetin hyvin kulkee. Oon viimeksi pystynyt tekemään ohjelman alusta loppuun joskus vuonna nakki ja keppiheppi. Kehityskin oli aika jees. 12 treenin aikana:

Maljakyykky/takakyykky 12 x 3  7,5 kg–> 17,5 kg

Askelkyykkykävely 12 x 3 0 kg –> 12 kg

Pystypunnerrus 12 x 3 10 kg–> 17 kg

Leuanvetoon ei ole vertailukelpoisia tuloksia, koska joku persereikä pölli kuminauhan salilta ja joudun muuttaan tekniikkaa kesken ohjelman. Joka harmi, koska kehitys oli ehkä nopein tässä liikkeessä. :’D

Kyllä sillä 800 lisäkalorilla päivässä näyttäis jotain vaikutusta olevan treenitehoihin. ”Oho”. :’)

Seuraava ohjelma onkin jo kaksi jakoinen ja olen vähän peloissani pystynkö ”sitoutumaan” neljään treeniin viikossa. Lisämotivaatiota antaa onneksi mun pieni dieettini tässä. Pitäs ehkä JOSKUS mahtua taas vaatekaappinsa antimiin. Olen nimennyt dieetin tissidieetiksi, koska mua ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa missä muaalla mulla on rasvaa kehossa, mutta siinä vaiheessa kun kuppikoko on C85 niin paitapuserot istuu helkkarin huonosti. Ja en todellakaan uusi vaatekaappiani 10 vuoden sisään kolmatta kertaa.

Jaaa mitäs muuta…

Englannin kielen opiskeluun kylästyin. :D Ehkä sit aloitin liian innokkaasti… Tai sit treenihommat vaan yksinkertaisesti vaan syrjäyttivät sen. En tiedä mikä hitto siinä on, mutta en pysty ylläpitämään mielenkiintoa moneen asiaan samaan aikaan. Toivon et joskus treenaaminen olisi niin rutiini ettei minun tarvitse tuhrata siihen intohimo-varastojani.

Ja sit on tää blogi… Huoh. Mulla on ihan hirveä itsesensuuri päällä. Ehkä se johtuu tästä nykysestä elämästäni vaan. Tuntuu ettei kukaan halua lukea kun yks tekee intohimolla siistijän työtä ja treenaa siinä sivussa. :D Jos haluaisin piirtää hassuista sattumuksista, mitä jossain välissä tein, mun pitäisi uhrata sitä intohimo varastoa tähän blogiinkin. Ja mä oon liian kaikki tai ei mitään ihminen, et blogi syrjäyttäisi treenaamisen. Elämä missä teen vaan työtä ja piirrän työstä kuulostaa jo niin kamalalta etten kannusta itseäni siihen.

Mulla on piirrettynä 16 sivua sarjisblogia, jotka sisältää kolme keskeytettyä merkintää melkein samasta aiheesta. Se varmaan kertoo tarpeeksi, ettei sarjisbloggaus sovi itsesensuurini kanssa yhtään yhteen. Etenkin kun olen laiska editoida. Kai se on tää kännykkä appi kulttuuri joka on saanut tunteen et mitä ei pysty julkaiseen parin napin painalluksella, köh siis napautuksella, on kamala vaiva.

Parempi olisi oikeasti vaan kirjoittaa päiväkirjaa ihan itselleen. Sama hyöty mitä haen bloggauksesta (muistiinpanoja) ja minun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat sanomisistani. Voihan sitä tehdä sähköiseen muotoonkin halutessaan.

Mut joo, lopetan tän ajatusvirran tähän, hillitsen itseni etten rupea referoimaan tätä tekstiä, mikä on ollut viimesen 10 aloitetun merkinnän kuolema ja j_u_l_k_a_i_s_e_n. No niin.

Yniyninästä pumppijumpiksi

Merkintä piirretty 3.9.2017heinäelo1

 

heinäelo2

heinäelo3

heinäelo4

heinäelo6

heinäelo4

heinäelo5

heinäelo7

En ehkä pidä teitä jännityksessä seuraavaan rapsaan asti, vaan kerron miten homma on lähtenyt kulkemaan tämän hermoromahduksen partaalla piirretyn merkinnän jälkeen.

Kuten aijjoin, olen antanut arkeeni tulla muutakin elämää kuin työ ja opiskelu. Mm. menin salille. Se taisi olla ehkä tässä vaiheessa vahingossa paras päätös ikinä, koska aivoni, jotka ovat tuntuneet normaaliakin puuroisemmilta, tuntuivat skarppaantuvan Huomattavasti. Vai miltä kuulostaa se, että tein kahden päivän aikana enemmän koulutehtäviä eteenpäin kuin viimeisen kahden kuukauden aikana? Kyllähä se on tutkittu, että liikunta on parasta aivojumppaa. Kumpa vaan olisin mennyt sinne salille vähän aijjemmin. Tämä ahkeruus rypistys vaan lisää ketutusta tuosta sohvalla vietetystä lomasta…

Tällä hetkellä enään jäljellä muutaman koulutyön viimeistely (tajusin vasta eilen et ne pitäisi palauttaa raportti muodossa hups. Kumma kun en ole saanut mitään palautetta aijjemmin palauttamistani tehtävistä mur…), kehittämistehtävän teko ja sen esittely, sekä kaksi tutkintosuoritusta. Alkaa tuntua sen verra kohtuulliselta määrältä hommia, ettei tässä pitäisi enään ”En saa kuitenkaa tehtyä kaikkea nii mitä väliä tehä mitään…”- angsteja. Paitsi tietty tässä on aivan varmasti luvassa vielä tuhat ja yksi vastoinkäymistä, mutta olen henkisesti varautunut niihin.

Tää homma näyttäisi menevänkin toivommallani tavalla eli reputan KOSKA minulla ei ole valmiuksia siivoustyönohjaajaksi. En siksi, että olisin ”laiska”. :D En helkkari olisi kestänyt sitä ”Kyl sä olisit valmistunut jos…”sittelua… Eipähä jää mitää mutistavaa kun saan hylätyn pöytäkirjoihin.

Kolme viikkoa enää! Hyvässä ja pahassa… Seuraavassa rapsassa selvinnee miten mun kävi. ;3

1 2 3 14