Category Archives: treenit

Taas se aika vuodesta.

Olin Dublinissa, siittä tulossa merkintä kuhan saan kaikki kuvat reissusta käsiini.:DD

Mut joo.

Taas se aika vuodesta ku haluisi ostaa uudet juoksukengät.

Viime vuonna halusin palavasti paljasjalkajuoksukengät ja samaa haluan tänäkin vuonna. Olen kyl luovuttanu ”gorilla jalkineiden” suhteen, en saa iki maailmassa aikaseksi ostaa moisia.:|

Viime vuonna sovitin nettikaupan kautta kaksia kenkiä ja palautin molemmat. Tuli selväksi, et pitäs mennä urheiluvälinekauppaan sovittaan.

Ongelma?

ON.

Kävin oulussa intersportissa, mutta lähdin sieltä muutamassa minuutissa vaikka otin kaverinkin mukaan ”tueksi”. Jaa miksi?

Mä pelkään asiakaspalveluihmisiä. Tai näin oon luullu vuoden, mut tänään tajusin et mulla ei oo mitää ongelmaa muualla kuin urheiluvälineliikkeissä ja tyntyntyyy kuntosalilla!

Pelkään urheilullisia ihmisiä… Oikeastaan en voi ees todeta ”mitä vittua”, koska tajuan aika hyvin mistä oon tän kammoni repinyt. :’D

Tarkalleen ottaen ajatus että joku auttaa, neuvoo, opastaa mitä mun pitäs ostaa/tehdä saa mut paskahalvauksen partaalle. Ajattelen niiden ihmisten ajattelevan musta pahaa. Esim. tammikuussa menee salille niin toki aatellaa et ”taas yks uudenvuodenlupaus-laihduttaja”… Mut eniten mä pelkään et ne ilmaisee sen. Mä en tiedä mitä tekisin jos saisin taas vastaani ihmisen joka vitut välittää asiakaspalvelu työstään sen verran et olisi huonollakin päällä mukava ihminen.

Aivan varma paniikkikohtaus. Tai ”paniikkikohtaus”. En tiedä miksi kutsuisin sydämmen hakkaus-heikotus-jalkojen vapina-fyysinen ahdistus kohtauksiani, joita esiintyy kiihdyttävissä tilanteissa esim. dublinissa moinen iski mielenosoituksen lähellä ollessa tai tilanteissa kun on paljon yllättäviä kovia ääniä esim. conit. (nm. en ole kyennyt oleen tampere kupliissa parilla kerralla kuin 5-10 minsaa koska taidan pelätä riehakkaita otakuita.:’DDDD)

Mut joo. :/ Typerä kammo, tiedän. Tulipa siittäki avauduttua. Osaan olla itsepäinen ja kamalan itsevarma, mut en siedä ihmisiä jotka yrittävät päteä miksi mun pitää tehdä toisin, jos olen todennut jo jonkin muun keinon itselleni sopivammaksi. Kuten itse olen tykästynyt ”paljasjalkailuun” niin paljon et töissäkin käytän  kumitossuja. :D Loukkaan varpaani niissä vähät väliä (kuten eilen potkasin kipeesti yhdistelmäkonetta) Oon huomannu ettei tuu jalat niin nopeasti kipeeksi ku tavallisilla kengillä ja työkengät on kalliita.

Noista one moment tossuista pitää kyl sanoa pari valittua sanaa. Ihanat tossut.

Kevyet ja helppo kantaa mukana. Aika epätyylikkäät ja loukkaa tosiaan varpaansa helposti, mut muuten silkkaa rakkautta. Ja mitä, makso alle 15 euroa.:DDD Voin suositella! Kyl noilla viime kesänä juoksikin, alussa vähä tuntu sora pahalta, mut kummasti ne ihmisen jalkapohjat kovettuu kun vähä murjoo.

Vähä olis vaa mieli ostaa jotkut kangas tennarit ja mennä vaa niillää. Epäuskottavat vaa.:DDDDD (Iha kuin nuo kumitossut ei olis haha!)

EDIT: Muistin just et Treellä on yks pieni erikoisliike putiikki, jos myydää kans minimalistisia jalkineita (ja tukisukkia ja vaikka mitä…). Ehkä uskaltaisin mennä sinne.:D Se on vähä kalliimpi, mut voi olla et sovitan ja ostan sit netistäö saman halvemmalla.

 

Kännykän ulostetta

Meikäl oli flunssa tuossa viime viikolla. Tiedä miksi. Olin juuri ostanut uudet käsipainot ja heti paukatan sairaaksi, etten edes ehdi hipaista kunnolla niitä. Tiistaina menin silti reippaana töihin. Reippauteni karisi heti herättyäni kun tajusin olevan ihan puolikuntoinen. Nooh, aamukahvin kautta töihin. No oliko Kumpikaan matkanvarrel olevista vakiokahviloistani auki? EI.

Töihin siis saavuin flunssasena ja kahvittomana. Paskin fiilis ikinä.

Ja sit selvisikin ettei mul ees ollu työvuoroa. Normaalisti varmaan olisi vituttanut ankarasti, mutta tässä tapauksessa karkasin onnellisena juomaan kahvia aschaniin.

Pitkästä aikaa muotilehtiä kera kahvin. Kahvi kera muotilehtien.

Kävimme torstaina vapriikissa tsekkaan muumio näyttelyn (viel esillä kuun loppuun). Mä pelkäsin muumiota, olin pakahtua lelumuseossa heman leluista ja löyty museokaupasta tyttöystävänkorvikekkin Jesselle.:3

Sillä on naru pepussa, jota vetämällä se alkaa vibraamaan eiku värisemään.

Torstaina kans flunssa oli helpottanut kovin. Perjantaina taas… Noh, meikälle iski joku heikotuskaamotus.:D Askol olin silti, mut en todellakaan tehokkaimillani. Meinasin hermostua kun töiden jälkeen tuli vähän kiire, eikä aivot toiminu, ku olis pitäny pakata Lahtea varten. Käväsin kirjoittaa työsopparin huuhtikuussa alkavaan työhön ja sit sain raahattua itteni hädintuskin äidin kämpälle. Ja sieltä myöhemmin karvamiehelle. Kamala heikotus. Onneksi se siittä sit helpotti.:|

Lauantai aamuna jälleen töihin teatterille.

Kuten kuvista huomaa, oli nättiä. Kanavassa oli pilvi.^__^

Työpäivä oli muuten helevetin kiireinen. Taisin juosta lähinnä. Olisi kannattanu vaa mennä ajois töihi.

Melkee suoraa töistä sit lähettii karvamiehen kans ajaan Lahteen karvamiehen kavereiden luo. Ruokaa, olutta, pelejä, punnerruskisa, bubissakin tuli kävästyä…

Hip hei, en muista millon viimeksi oli niin humalassa ollut. Tullu harrastettua näitä kymmeneltä illalla nukkumaan-aamulla ajoissa ylös viikonloppuja jo muutama.

Sunnuntaina käytii kirppiksellä ja pyörimäs muutenkin Lahden ankeudessa. Porukoiden kautta kotiin. Vlkolla toki kisuja.

Tänään oon syönyt mozzarela salaattia (huono valinta juustohimoon, liian mautonta) , treenannut, pyykännyt ja kuunnellut mahtavaa musiikkia. Yht’äkkiä kamalasti uusia tuttavuuksia:

Die antwoord- Baby’s on fire 

Antti Tuisku- Rakkaus on. Jää sit pahasti soimaa päähä.

Lauri- She’s a bomb  Repäsyt on parasta.

ÄLÄ SUUTUTA PULLASORSAA. Nih.

Argh, pitäskö tässä muka saada aikseksi välillä tehä joku sarjisblogi merkintäkin? Voisin Luvata et tampere kupliista väännän jotain teemaan sopivaa. Jos oikein keskityn, ehkä onnistun. Ärsyttää katsella vanhoja piirroksia ja sarjisblogi merkintöjä ku en tunnista niitä itseni tekemäksi, koska en vaan näe olevani enään niin … Hyvä ja hauska.<__<’

Harkinnut kans jos jaksas piirtää jostain päivästä hourly comicsin. Sanon vaa, en saa kuiteskaa aikaseksi.

Katsokaa mun ryppystä hauista!

Olen pahoillani tästä ylipitkästä rantista, mutta PAKKO. SAADA. AJATUKSET. ULOS. En ole tapani mukaan osannut jäsennellä asioita. 

Ja ei oo ees hetken mielijohteesta kirjoitettu.

———————————————————————-

Olen miettinyt kuinka osaisin ilmasta fiksusti syyn miksi en tee treeniblogia tai muutenkaan paljoa puhu aiheesta. Vaikka minähän saan Minun blogissani kertoa mistä haluan. No nyt löyty aika hyvä selitys.

Tämä sai meikän yks päivä niin raivon partaalle, et pieni treeni-innottumuuteni lähti tuhkatuuleen ja juoksin 3 kilsan häränraivolenkin ja vedin kunnon lihaskunto treenin adrenaliinin voimalla. Pieni agression purku oli tosiaan paikallaan, en osaa ajatella fiksusti hermostuneena. Rauhoituttuani luin artikkelin monta kertaa uudelleen ja pohdin sitä, ennen kun päätin mitä mieltä siittä olen.

Siis ihan hauska tavallaan. Ihan hyvä ajatusten herättäjä. Kirjoittaja osaa todellakin provota.

Oli aivan pakko googlata tämä toimittaja, yllätys yllätys hesarin toimittajahan se siinä. :D Annoin jo vähän anteeksi. Luin muita kyseisen toimittajan artikeleita ja tuli hyvin selväksi että Virpillä on äärimmäisen provoava kirjoitustyyli.:D (Mulla on tosiaan tapana perehtyä asioihin ennen tuomitsemista… Suosittelen muillekkin.<__<)

Eli annettakoon anteeksi. Ja sarkasmia varmaan joo.

MUTTA.

Ah niin ihanat kommentit. Siis ihan oikeasti jotkut luki tuon mielipidekirjoituksena (kuten mä, mutta eivät osanneet sitten aatella yhtään pidemmälle). Jotkut oikeesti luulee et ”terveelliset elämäntavat” (kullakin omat tyylinsä jep) niin tarkoittaa automaattisesti et sekin on vaan yksi naisten pakonomaisesta halusta ehostaa itseään miehiä varten. Samaan aikaan kukaan ei arvostele miesten treenausta.

VOINYTVITTUSAATANAHEÖEVETIN NJDBHASKJDSAD!!!!!

Itsestään huolehtivatkin ihmiset on nykyään jotain MÖRKÖJÄ. Normaalipainoisetkin syömistään tarkkailevat tuomitaan syömishäiriöisiksi. Jotenkin parempi elää tiedostetusti epäterveellisesti, polttaa, ryypätä ja vetää mättöä. Tosi cool. Puhumattakaan kaikesta emoilusta.  Ja kaikki tajuaa et lihava loukkaantuu jos häntä käsketään päin naamaa syömään vähemmän ja laihoilla on takuulla joku sh, heille saa sanoa et ”Oot liian laiha, syö enemmän.”. Ja se et joku kertoo TREENIblogissaan vaan treeneistään ja syömisistään, kertoo et bloggaaja ei muuta elämässään tee ku treenaa ja pelkää lihovansa. JEP JEP JEP…

Tuon takia mä en paljoa mainosta treenejäni. En edes kerro tarkemmin miten syön.

Voisko ihmiset oikeesti katsoa enemmän omaa napaansa, ihan oikeesti, eikä vaan arvostella toisten elämäntapoja? Muut tekee väärin, Sinä oikein. Se voi olla ihan totta, mutta pitääkö oikeesti netissä ihmisiä ja heidän elämäntapojaan solvata? Kaikille ei sovi kaikki. Tehkööt kukin mitä haluaa kuhan ei satuta ja häiritse muita. Pasko sit vaikka sille puiston nurmelle, jos kukaan ei häiriinny tai astu sen ulosteen päälle. Jos nyt näitä paskalla puistossa kykkijöitä tulee vastaan joka vitun paikassa, ehkä kannattaa miettiä kannattasko olla vaan välittämättä ja mennä vaikka itse tortulle, tai peräti tehdä asialle jotain, soittaa vaikka poliisille? Ei, sinä menet nettiin haukkumaan puistossa kykkijöitä ja valitat jokaselle kaverillesi aiheesta.

Ihan turha tuhlata energiaansa negatiiviselle ajattelulle, valittamisen sijaan voisi keskittyä tekemiseen (lainaten yhtä fiksua treenaajaa).

Ja sit arvosteltiin just näitä treeni blogeja.

Mä oon sitä mieltä et tässä ny ei oo treeniblogit tulleet muotiin vaan ylipäätään ihan bloggaaminen. Näitä treenavia naisia ei välttämättä oo yhtään se enempää ku ennekään, mutta bloggaaminen on yleistynyt. Onhan sarjisblogitkin nyt aika kova sana.

Vaikka mistä on blogeja. Ja kaikille löytyy lukijoita. Vaikka sinua ei kiinnosta, jota kuta kiinnostaa.

Blogit ovat INNOSTAVIA. Täysin mahdollista että juuri tämä fitness suosion ”räjähdysmäinen kasvu” (vai onko se kasvanut? Treenaajat vaan on alkanu bloggaan.) voi johtua itse bloggaamisesta. Minähä itte innostuin nettisarjiksista muiden nettisarjisten avulla. Olen vihdoin ravistanut niskasta ajatuksen ”Turha ees yrittää treenata ja kasvattaa lihaksia kotona, pitäs mennä kuntosalille.”, koska olen blogien avulla päässyt stalkkeroimaan kotitreenaajia ja näkeen miten homma toimii. Ja hyvin toimii.

Jutta Gustafsbergia en ole seurannut, enkä hänen ohjelmaansa. Olen kyl käsittänyt että hänen ohjelmansa antaa kuvan ettei treenattavan henkiseen hyvinvointiin panosteta yhtään.  Vaikka sehän on yhtä tärkeää kuin kehostaan huolehtiminen! Ellei tärkeempää. Itsestään huolehtiminen on huomattavasti helpompaa kun ajatusmaailmakin on terve?

Vaikka limingassa olin ruumiltani ihan suht hyvässä kunnossa niin pääni oli täysin hajalla, enkä kokenut olevani onnellinen sitten millään. Turha kuvitella et laihtuminen ja terveellinen ruokavalio olisi ratkasu onnelliseen eloon. Se voi auttaa kun turha väsymys ja masennus kaikkoaa, mut ajatukset on ajatuksia. Liikunta vähentää entisestään masennusta ja väsymystä. Terveelliset elämäntavat edesauttaa henkistä kehitystä kyllä, mutta silti surkuhupasaa et jaksetaan aina vaan panostaa niin kapeakatseisesti asioihin. Minäkin voisin suositella lukemaan pari kirjaa.

Lopuksi on pakko varmaan huomauttaa, et mun treenailun motiivi ei ole näkyvät lihakset. Olen lihasfetissi, sille ei voi mitään että Haluan tuntea tuon ihon ja rasvan alla Jotain, mutta minulle on ihan sama näkyvätkö ne. Kuka niitä katsoo? Minulle itselle riittää et tiiän niiden olevan olemassa. Ja tunnustelu riittää. Kukaan muuhan ei mua puristele kuin minä itse ja karvamies. Ja karvamies ei tietääkseni pidä niin paljoa lihaksista et hänen vuokseen treenaisin. Se rasva ei mua haittaa, pysyypähä paremmi lämpimänä ja vähä ”vararavintoa” mukana.;)

Ja onko voimasta koskaan haittaa? En kuitenkaan nää hirveemmin syytä rehennellä asialla, voin toki hehkuttaa jos ylitän itseni ja olen asiasta iloinen.

Mun motiivi ja tavote on just tuo mummo, tuossa blogi tekstissä. (Kuva teksti paljastaa kyl aika hyvin mitä kirjoittaja ajotakaa tekstillään… Luulisin.)

Harva asia muiden ihmisten elämässä häirittee mua, mut hitaasti selkä mutkalla tallustavat pyöreät yskivät vanhukse ruokakaupassa, jotka lappaa ostoskärryn täyteen beceliä, rasvatonta maitoa, pullaa ja activiaa… Saatika sit ne sängyn pohjalle joutuneet, joilla ei ole enää mitään valtaa mitä heidän suuhunsa pistetään.

Olen myös nähnyt kuinka nopeasti vakava sairaus pistää ihmisen 10 vuotta vanhemmaksi ja paraneminen on hyyvin hidasta.

Mä en halua näkyviä lihaksia, timmiä vatsaa, ihailevia ja kateellisia katseita.

Mä haluan säilyttää itsenäisyyteni mahdollisimman pitkään. Haluan säilyttää liikkumis- ja ajattelukykyni mahdollisimman kauan. Myös jos sairastun äkillisesti vakavasti, en halua joutua sängyn omaksi Niin Nopeasti ja haluan toipua nopeammin. Joillekkin asioille ei voi mitään, mutta typeryyttä nopeuttaa ja pahentaa koko prosessia huonoilla valinoilla elämässä.  (Minusta kyse on enemmän valinnoista, kuin jostain kokonaan luopumisesta.)

En halua ajatella vanhuksena sängyssä et olis kannattanu syödä pähkinöitä ja käydä salilla.

Mutta en halua myöskään katua vanhuksena elämäntapojani, siksi kohtuus kaikessa, myös terveyteen ja pitkään ”ikään”  (lyhyt ja terve elämä mieluummin ku sairas ja pitkä.) pyrkimisessä.

Ja tietysti haluan että jaksan työssäni. Kuten elämästä, haluan myös työstä nauttia ilman että olen puhditon ja särkyinen.

Eli miksi ei treeniblogia?

Mä nyt vaan en halua KENENKÄÄN luulevan että minulla on joku pakkomielle. Olen vaan niin saakelin huono ilmaseen ajatuksiani, kuten varmaan tästäkin tekstistä huomaa.:”DD Etenkin ku joskus ehkä mun asenteet ja ajatukset on ollu huonompia, mutta olen onneksi kehittynyt ajatusmaailmaltani niiltä ajoilta. En vaan usko osaavani ilmasta itseäni ilman väärinkäsityksiä. Ja ei mun ajatusmaailma vieläkään ihan paras ole. Huomattavasti parempi kyl ku enne.

Hyvin ristiriitasta kyl et mulle on monessa asiassa hyvin paljon se ja sama mitä musta ihmiset aattelee. paita lähtenyt baarissa, olin vuoden kalju, pukeuduin vähän hassusti yläasteella jne… Mut tuntuu inhottavalta et ihmiset arvostelee valintojani ja ajatusmaailmaani.

Ja mut saa raivostumaan just tällä et joku heittää ilmoille oletuksensa mun motiiveista ja tarkoituksista. Ja miksi niin monessa hyvässä asiassa maailmassa on paskoja OLETUKSIA.

Ja mä välttelen itseni ärsyttämistä viimeseen tappiin asti. En olisi edes lukenut Virpin kirjoitusta jos sitä ei olisi linkannut facebookissa uskottava ihminen ja olisin tiennyt kyseessä olevan hesarin toimittaja.

Ja loppuun vielä hyvä vasta artikkeli. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Jos vaikka ette saaneet musta mitään tolkkua, niin hänestä ehkä saatte.x”DD

Ja nyt lopetan tän uudelleen ja uudelleen lukemisen ja referoimisen, antaa mennä! Jos joku asia tekstissä kaihertaa niin saa toki kommentoida.<_<’

1 23 24 25 26