Category Archives: terveys

Mite menee!

Näin pitkää päivitystaukoa ei olekkaan ollut hetkeen. Samaan aikaan on niin paljon kerrottavaa ja samaan aikaan niin vähän.

Elämä pyörii aikalailla työn, treenin ja mussukan ympärillä. Olen taantunut, sentään ennen opiskelua jaksoin laittaa kämppääkin. :P Toivottavasti saan tehtyä silläkin saralla ryhtiliikkeen pian.

TYÖ.

Kovaa menee, mutta menkööt. Räävin kasaan alkuvuodesta uuden työsuunitelma systeemin, tehotaulukon työajan suunnitteluun ja sain kaksi vuotta työstämäni investointiehdotuksen läpi. Kyseinen investointi on tosiaan yhdistelmäkone ja olen aivan liian onnellinen asiasta. :D

Yksi isompi projekti, parkettien öljyäminen on työn alla ja jännittää aivan helvetisti miten käy.

Ja tein uuden työputki enkan osittain huonon mäihän ja osittain laiskuuden (:D) takia. 13 päivää. Melkein kaksi viikkoa… Ei tuntunut missää.

TREENI

Ei hemmetti, mulla riittäisi tästä aiheesta hölötettävää oman blogin verran, mutta yritän tiivistää. :D

Ööö. Hemmetin hyvin kulkee. Oon viimeksi pystynyt tekemään ohjelman alusta loppuun joskus vuonna nakki ja keppiheppi. Kehityskin oli aika jees. 12 treenin aikana:

Maljakyykky/takakyykky 12 x 3  7,5 kg–> 17,5 kg

Askelkyykkykävely 12 x 3 0 kg –> 12 kg

Pystypunnerrus 12 x 3 10 kg–> 17 kg

Leuanvetoon ei ole vertailukelpoisia tuloksia, koska joku persereikä pölli kuminauhan salilta ja joudun muuttaan tekniikkaa kesken ohjelman. Joka harmi, koska kehitys oli ehkä nopein tässä liikkeessä. :’D

Kyllä sillä 800 lisäkalorilla päivässä näyttäis jotain vaikutusta olevan treenitehoihin. ”Oho”. :’)

Seuraava ohjelma onkin jo kaksi jakoinen ja olen vähän peloissani pystynkö ”sitoutumaan” neljään treeniin viikossa. Lisämotivaatiota antaa onneksi mun pieni dieettini tässä. Pitäs ehkä JOSKUS mahtua taas vaatekaappinsa antimiin. Olen nimennyt dieetin tissidieetiksi, koska mua ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa missä muaalla mulla on rasvaa kehossa, mutta siinä vaiheessa kun kuppikoko on C85 niin paitapuserot istuu helkkarin huonosti. Ja en todellakaan uusi vaatekaappiani 10 vuoden sisään kolmatta kertaa.

Jaaa mitäs muuta…

Englannin kielen opiskeluun kylästyin. :D Ehkä sit aloitin liian innokkaasti… Tai sit treenihommat vaan yksinkertaisesti vaan syrjäyttivät sen. En tiedä mikä hitto siinä on, mutta en pysty ylläpitämään mielenkiintoa moneen asiaan samaan aikaan. Toivon et joskus treenaaminen olisi niin rutiini ettei minun tarvitse tuhrata siihen intohimo-varastojani.

Ja sit on tää blogi… Huoh. Mulla on ihan hirveä itsesensuuri päällä. Ehkä se johtuu tästä nykysestä elämästäni vaan. Tuntuu ettei kukaan halua lukea kun yks tekee intohimolla siistijän työtä ja treenaa siinä sivussa. :D Jos haluaisin piirtää hassuista sattumuksista, mitä jossain välissä tein, mun pitäisi uhrata sitä intohimo varastoa tähän blogiinkin. Ja mä oon liian kaikki tai ei mitään ihminen, et blogi syrjäyttäisi treenaamisen. Elämä missä teen vaan työtä ja piirrän työstä kuulostaa jo niin kamalalta etten kannusta itseäni siihen.

Mulla on piirrettynä 16 sivua sarjisblogia, jotka sisältää kolme keskeytettyä merkintää melkein samasta aiheesta. Se varmaan kertoo tarpeeksi, ettei sarjisbloggaus sovi itsesensuurini kanssa yhtään yhteen. Etenkin kun olen laiska editoida. Kai se on tää kännykkä appi kulttuuri joka on saanut tunteen et mitä ei pysty julkaiseen parin napin painalluksella, köh siis napautuksella, on kamala vaiva.

Parempi olisi oikeasti vaan kirjoittaa päiväkirjaa ihan itselleen. Sama hyöty mitä haen bloggauksesta (muistiinpanoja) ja minun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat sanomisistani. Voihan sitä tehdä sähköiseen muotoonkin halutessaan.

Mut joo, lopetan tän ajatusvirran tähän, hillitsen itseni etten rupea referoimaan tätä tekstiä, mikä on ollut viimesen 10 aloitetun merkinnän kuolema ja j_u_l_k_a_i_s_e_n. No niin.

Vuosi 2017

Ensin yritin piirtää monta sarjisblogi merkintää, kuten viime vuonna. Sitten yritin piirtää edes yhden. Sitten yritin kirjoittaa tekstillä ja lisätä kivoja kuvia. Mutta tässä on nyt pelkkä teksti, koska en vaan keksi miten siirtäisin kivuttomasti kuvat kännykästä koneelle. :’D 

Mutta siis, vuosi 2017. Ei heti uudestaan jooko? Vuosi 2017 oli paskin ikinä. Se et rämpii hirveässä suossa eteenpäin ilman mitään tolkun päämäärää ja prioriosioi vielä tämän toiminnan monen itselle tärkeän asian edelle. Ei kuulosta kivalta, eikä ollut sitä.

Blogin aktiivisen piirron kuoletin. Minulla oli alkuvuodesta myös aika väkevä nettisarjis inspiraatio, mut jouduin väkisin tappamaan senkin. Okei, on mulla kuinkahan-mones-versio PiMusta ja juoni alkaa oleen aika hyvä mielestäni, mut en inspiroidu enään yhtään 1700 luvusta argh…

Treenaminen on ollut edellisiin vuosiin verrattuna todella vähäistä. Siittäkin huolimatta et puoli välissä vuotta sain korjattua suurimman syyn, miksi treenit ei ole Koskaan lähteneet sujumaan. Verkkovalmennuksia oon käynyt läpi useankin. Hyvän olon hormonidieetin kävin kaksi kertaa, Aktivoi aineenvaihduntasi- kurssi oli menestys ruokapuolella ja loppu vuodesta yritin käydä palautumista koskevaa kurssia, mut unohdin sen koko ajan koska fb-ryhmä oli niin kuollut. :D

Yllä mainittu Aktivoi aineenvaihduntasi- verkkokurssi käänsi hyvinvointini uudelle levelille toukokuun jälkeen. Lisäsin syömistä 700 kaloria per päivä astettain (käänteinen dieetti) ja en käsitä miten oon voinut vuosia kärvistellä sillä energiamäärällä mitä söin. Pitkän työpäivän jälkeen hyydyin viimeisessä loivassa ylämäessä matkalla kotiin, treenaamisesta tulin vain huonolle tuulelle, en kehittynyt
edes niinä aktiivisina treenivuosina juuri yhtään… Ne pari kertaa kun sain treenit hetkeksi sujumaan sen aikana kun söin jo kulutukseni mukaan, sujuivat kuin tanssi.

Aika kovat on odotukset kun joskus pääsen taas treenaamaan kauemmin kuin viikon putkeen…

Töissä on ollut todella raskasta lähinnä, koska mietin töitä melkein kaiken vapaa-aikanikin opiskelun takia. Tavallaan kivaa ettei tarvi yrittää tehdä ajatustyötä vaativaa kehitystyötä töissä opiston kirkuessa korvan juuressa, mutta eipä siinä kyl päässy palautuun ja korkea sietokykyni työasioihin alkoi jopa täyttyä. Vähäänkään epämiellyttävämmässä työpaikassa olisin varmaan irtisanonut itseni, tuohon rytistykseen tarvittiin vähän isompaa motivaatiota kuin palkka. Olin ennen opiskelua todella hyvä unohtaan työjutut vapaa-ajalla. Tänä päivänä joudun vetään itselleni tiukan rajan, etten saa tehdä edes kehitystyötä kotona, vaikka mieli tekisi. :”D

Oon nyt vuoden vaihteessa räjäyttänyt sellaisen potin kehittämistyötä eteenpäin, että tuntuu kuin olisi uusi työ. :’D

Kehityin huimasti parketin öljyvahauksessa. Vuoden vaihteen öljyvahaukset kiillottu ennätyksellisen hyvin ja lattiasta tuli niin liukas et opistolaiset meni vaan mukkelismakkelis tanssitunnilla. Otan jokaisen mustelman kunnianosoituksena!

Teatterissa on ollut vuoden aikana monta hyvää näytelmää, joista tykkäsin eniten Hui kauhistus!ksesta. Kävin katsoon sen kolmesti.

Vuonna 2017 en matkustanut jyväskylää kauemmaksi, en pahemmin saanut sisustamista eteenpäin tai tehnyt oikeen mitään erikoista. Opiskelin, tressasin ja hermoilin vaan. Ai niin, ravasin hammaslääkärillä monta kertaa ku purukalusto pisti pelin poikki tai siis raakasuklaa pisti kevytsillan poikki ja siittä lähti sellainen pyörä pyörimään et 600 euroa katosi nopeasti.

Aloitin loppuvuodesta opettelemaan englantia.

Vuosi 2018?

En lupaa mitään, mut muutama tavoite minulla on…

Palata opiskelua edeltävään aikaan eli kokata, siivota, sisustaa ja treenata enemmän.
Saada valmennusta treeni rintamalla. En tiedä vielä miten, mut aijjon olla loppuvuodesta elämäni kunnossa, joka on yllättävän helppo tavoite. :D
Matkustaa. Vaikka sitten Jyväskylään Vinskin luo, kuhan matkustan.
Töissä pistän parketit kuosiin ja pidän huolen et yhdistelmäkone hankitaan. Opetella suunnittelemaan työvuorot paremmin. Tehostaa tehostaa ja tehostaa!
Piirrän muutakin kuin kuukausirapsoja.
Lukea enemmän.
Opetella englantia.

1 2 3 11