Category Archives: terveys

Tämmöstä ei oo aikoihin ollut

Se on ilo huomata, että elämä on nykyään pääsääntöisesti melko tressitöntä tai ainakin käsittelen tressin paremmin kuin ennen. Kun hermoa kiristää, mietin ”onko tällä merkitystä enää vuoden päästä”. Aika usein ei ole. ;)

Mutta tämä valmistuminen.

Kävin viikko sitten hieronnassa. Silloin viime hieronnasta oli kulunut kolme viikkoa, varasin vahingossa viikkoa liian aikasin ajan. Olin pahimmassa jumissa aikoihin! Voi selittyä myös treenillä, mut mun leuat ja kallonpohja oli niin jumissa, että vakiohierojani, jonka hieronta tuntuu yleensä erittäin tehokkaalta mutta kivuttomalta vähä kipuiselta, sai mut pyyhkiin kivun kyyneliä silmistä.:'( Ja mitä vielä, ei mennyt ku muutama päivä et niska oli samassa jamassa. Narskutus. </3 On ollut jumitus päänsärkyä, raajojen voimattomuutta ja yleistä aivokoomaa. Mitä en normaalistikkaan ole kovinkaan skarppi enää iltapäivällä, niin nyt olen ihan tillintallin jo aamupäivästä. Ehdottomasti pahinta tässä aivojumituksessa on HITAUS. Olen tuskallisen hidas töissä. Joka lisää tietty tressiä.

Eilen tein kaksi todella pahaa virhettä, josta seurasi jotain niin ennenkuulumatonta, että edelleen kummastuttaa.

Jätin hommat kesken.

En sentään niin, että se olisi vaikuttanut mihinkään suoranaisesti, tänään vapaapäivä sijaiseni ehtii hyvin siivoamaan ne. Mutta en tiennytkään olevani näin… En tiedä miksi tätä sanoisi… Minua vitutti julmetusti jättää hommat kesken! Illalla vielä aijjoin tulla aamulla hoitaa hommat loppuun, mutta aamulla järki jo voitti. Ei sitä kai aina voi ehtiä… :| Selvästi en tykkää sysätä ”omia hommiani” muille. :’D Yleensä pystyn pinnistämään itseni loppuun, mutta tällä kertaa venähtänyt päivä ja KARSEE NÄLKÄ pakotti luovuttamaan. Olisin varmaan siivonnut muuten loppuun, mutta leikkas tyystin kiinni kun törmäsin jonkun nulikan saippua leikkeihin vessassa. Taisi päästä aika kovaääninen VITTU suusta siinä vaiheessa.:’DD

Eka moka; Kirjoitin hommalistan vasta aamupäivällä, jolloin pää jo jumitti kunnolla. Piti kans viestitellä toisen siivoajan kanssa ja se ei kamalan etevää ollu, koska pää löi tyhjää. En saanut päivää käyntiin tarpeeksi ajoissa.

Toinen moka; Ei kunnon eväitä. Vähän jotain jämiä ja myöhemmin leipä kahvilassa. Joo, ei riitä mulle. Eli viiteen mennessä söin muutaman muikun ja ruisleivän kraavilohella. Tuolla ei pysy edes toimistotyöläinen tolpillaan, saatika siistijä. Olen taipuvainen nälkäkiukkuun.

Ja tähän päälle se tressi, joka saa minut ajattelemaan normaalia negatiivisemmin. :|

En ole 2,5 vuoden siivousurani aikana tuntenut itseäni näin huonoksi siivoajaksi. Tarkastelen tekemisiäni koko ajan ja mietin miltä se näyttää arvostelijoiden silmissä. Olen todella epävarma siivousmenetelmistä, nopeudestani, työergonomiasta… Tuntuu, että en ole ehtinyt omaksumaan tarpeeksi tässä 1,5 vuodessa. Se on varmaan helpompaa niille, joilla työpaikalla jo kaikki toimii, ei tarvi kun tehdä. Mun taas on pitänyt kehittää asioita työpaikalla ja jossain välissä yrittää sisäistää jutut töihin. Olen aika rutinoitunut ja tapojeni orja, joten uudet jutut saavat pasmat sekasin helposti.:D

Suorittaminen on perseestä.

Onneksi sain edes valinnaisten itsearvioinnista hyvät numerot, muuten olisin varmaan huutanut kun sain tietää et tutkinto onkin ens viikon torstaina, eikä tän viikon keskiviikkona. Joudun siis kestään tätä niska kuolemaa, päänsisäistä sekasortoa ja muuta mukavaa vielä viikon lisää!? Tuntuu et tressi sentää vähä helpotti kun kehuttii vähän.:3 Itsevarmuus vähän rappiolla tällä hetkellä. Ei kyl heti tuu mieleen millo sitä töissä olisi tuntunut näin hankalalta. :’D Sitkutteluun en nyt lankea, nyt on tämmöstä ja sen kanssa eletää! Mistä tietää millaisia paskakaivoja valmistumisen jälkeen on vastassa? Nyt ei auta ku syödä hyvin, nukkua hyvin, yrittää vähä relata välillä, mutta myös pusertaa kunnolla tää loppu aika ja yrittää tehdä asiat mahd. helpoksi. :| Täytyy panostaan jaksamiseen, muutenha mä lakoon tyystin tutkinnossa. :’D

Olisipa skanneri, tää olisi ollut paljon antoisempaa piirtää. Kuviakaan en keksinyt laittaa.

Rauta missä olet!?

Olen huomannut jättäväni paljon tekstejä julkaisematta vain koska en jaksa editoida vanhaa luonnosta. Siksi ns. kahden päivän jutut samassa merkinnässä. Oon nykyään huono julkaisemaan kirjoituksiani heti. Yli päätään kirjoituksia, olen palaamassa sarjisblogi muotoon heti kun skannaus taas onnistuu. 8) Anteeksi kilometripostaus, ilman kuvia, mutta haluan saada vaan tän julkastua joskus.:DD

11.1.2015

Tämä pähkäily on ollut ajan kohtainen kesästä asti. Vaikka 6 vuotta janosin salille ja olin todella innoissani kun sinne vihdoin uskalsin, ei intohimo hommaan kestänyt kuin puoli vuotta. Siinä välissä ehdin ostaa kolme treeniohjelmaa ja oppimaan vihdoin venyttelemään oikein. Ehdin lorviin vanhan salin sopimuksessa kolme kuukautta käymättä koko salilla ennen kun irtisanoin sen. Ei enää ikinä 12 kuukauden sopimuksia. En myöskään liikaa vakuuttunut pt:den ammattitaidosta.

Liityin vain kuukauden salijäsenöttömyyden jälkeen uudelle salille aloitusmaksun tarjouksen takia. Kävin n. 1-2 kertaa viikossa noin kuukauden ajan kunnes tuli taas työputki ja homma tyssäs. Olen älyttömän huono tunkemaan uusia tapoja elämääni eli salilla ei ole tullut käytyä taas kahteen kuukauteen. Aina löytyy tekosyitä.

Motivaatio on myös melko nollissa, vaikka tiedostan että pari kiloa lihasmassaa tähän ruotoon tekisi Todella hyvää. Vaikka työn puolesta 10 tuntia keskiraskasta liikuntaa viikossa tuleekin, se riittää ylläpitämään ihan ok terveyttä (Sydän, verisuonet, keuhkot, aineenvaihdunta yms..). Ehkä juuri työ antaa liikaa armoa.

Jos saisin edes pari kertaa viikkoon voimaharjoittelua saisin sitä voimaa, parempaa tressin hallintaa, kehonhuoltoa, järkevää tekemistä tietokoneella jumittamisen sijaan ja ruokahalu paranisi.

Ja todellakin haluan, että jos sairastun vakavasti, en halua kuolla lihaskatoon (itse sairauteen mieluummin!) ja säilyttää mahd. liikuntakykyni pitkään. Ja mahd. kuntoutuminenkin nopeutuisi lihasmuistin avulla, mutulla veikkaan näin. En todellakaan halua sairaalan sängyssä manata miksi en treenannut. Siksi sitä ihan ehtaa lihasmassaa saisi olla, sairaudella olisi muutakin nakerettavaa kuin sydän.

Kuntoiluun voisi toki suhtautua kuin hampaiden harjaamiseen, yhtään sitä enempää pähkäilemättä. Kerran viikossa monta vuotta saman ohjelman jynssääminenkin on parempi kuin ei mitään, mutta itse kaipaisin edes pientä kipinää. Tarvisin muutenkin mukavaa vapaa-ajan puuhaa elämääni, en lisää velvotteita kuten se hampaiden harjaaminen, suihkussa käyminen ja työeväiden väsääminen.

Sentään tiedän mitä haluaisin edes yrittää treenata. Voimanostoa, kahvakuulaa ja leuanvetoja. Kehon painolla tehtävät harjoitteet ja kaikenlainen temppuilu myös kiinnostaa. Jaksoin tasan kaksi sarjaa tehdä vipareita taka olkapäille salille, ennen kun totesin et vittu mitä paskaa vaikka hyvä tuntuma olikin. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta, että parin minuutin huhkimisen jälkeen pari hassua lihasta ovat vasta väsyneet.

Crossfit tai Training for warriors kattaisi melkein tämän kaiken! Mutta minua ei tietävästi kiinnosta se ”yhteishenki” mikä näihin kuuluu.

Parasta olisi jos saisin nyt hyvää valmennusta harjoitteluun ja voisin toteuttaa sitä salilla jolle minulla on sopimus. Se vaan taas mistä valmennus.

Salin omat Pt:t eivät vakuuta minua ammattitaidollaan. Tyypeistä ei löydy Mitään tietoa netistä, ei salin kotisivuilta jne. Koulutus ja kokemus olisi kiva tietää, että tietäisi saavansa rahoilleen vastinetta. Vanhalla salilla tosiaan en ollut kamalan tyytyväinen saamaani palveluun. :P Tod. näk. ekana kyl olen asiaa utelemassa spostilla.

Yksi vaihtoehto olisi pyytää valmennusta eräältä liitolta jonka kurssilla kävin kesällä.;) Jälleen vaan netistä löytyvä info on vähäistä ja en keksi kehen otan yhteyttä ja miten asian muotoilen. Niin ja valmennus hoidettaisiin nekalassa…

Tiedän yhen pt:n toiselta paikkakunnalta, jolta saisin 99,9% varmuudella todella todella hyvää valmennusta. Se vaan ku toinen paikkakunta. :D

Onneksi olen menossa edes 25. päivä kahvakuulakurssille!

Ja sitten vielä yks vaihtoehto lisää, yksi toinen sali jossa kans saisi hyvää opetusta, mutta sijainti on vähän hölmö kun se on ihan eri suunnassa missä yleensä liikun. Kävelymatkan päässä joo, mutta sinne en saisi raahattua itteäni vahingossa kauhean helposti.

Sitten tietty on yks bodaus sali joka olisi todella näppärästi tampellassa (jossa myös yllä mainittu TFW) , että keskustassa, mutta ne taitavat olla vähän liian bodaus saleja minun makuuni. :|

Olen kyllä harkinnut 10 kerran korttien hommaamista kahteen (kolmeen) yllämainittuun.

Tänään:

Sunnuntaina tosiaan kävin kahvakuulanostamisen kurssilla. Tarkennuksena, että kyse on painonosto lajista, ei ”fitness-kahvakuulailusta”. Vert painonosto vs bodypump.

En yhtään jännittänyt, paitsi tuntia ennen lähtöä se sitten iski. Pahoinvointi joka yltyi kohti kurssin alkamista. Kaksi vuotta sitten en olisi edes harkinnut koko kurssia, saatika saanut itseäni moisessa paniikissa paikan päälle, mutta nytpä sen tein hah! Pikku hiljaa karistan nössöyttä päältäni! Vielä kun uskaltaisi noihin aijjemmin mainittuihin yhteishenki- lajeihin. ;)

Koko paska setti kesti 2,5 h. Alku sujui hyvin, opin hommia ja sählääminen ei häirinnyt. Mutta helkkari sitten kun alkoi puhti lähteen ja pää alkoi väsyä kaikkeen informaatioon, mitään ei uponnu päähän. :( Totta kai turhautti ja vitutti stanasti! Loppuun vedettiin 10 minuutin hikijumppa, joka vitutti entisestään. Todellakaan kaivannu mitään huhkimista kun olin valmiiksi puhki. Tein silti minkä pystyin, ei huvittanut seistä aloillaan enää. Sitä tuli vähän tehtyä kun puhti loppu, sekä silloin kun iskin kuulalla vähän polveeni, enkä pystynyt laskemaan painoa jalalle minuuttiin.

En mää tätä opi. Oon surkee. Iha tyhmää! HÖPÖHÖPÖ. Olen menossa ens sunnuntaina kokeilemaan treeniä ihan innoissani. Se nyt ei kestä 2,5 tuntia vaan tunnin, jonka aikana tuskin ehdin väsyttämään aivojani tyystin. Haluan oppia! Tää laji olisi juuri täydellinen. Todella simppeli väline ja vähän liikkeitä, joita sitten erillaisella oheisharjoittelulla tuetaan! 8) Plus hiotaan tekniikkaa maailman tappiin haha. :D Treenit vieläpä sunnuntaisin mikä on yleisin vapaa päiväni, sekä työpäivinäkin pääsee ajoissa! Yay yay! Vielä kun oppisi vähän millaista oheisharjoittelua salilla kannattaa harrastaa niin saattaa salilla käyntikin maistua. :3 Ja kaiken lisäksi matka treeneihin on sopiva.

En muista millon sitä olisi ollut viimeksi liikunnasta näin innoissaan. ^__^

Ärgh olisi niin meili jättää tämä vielä muhimaan luonnosten mereen, mutta menköön ny!!!

Jenna vs lokakuu 1-0

Tasan kuukaus melkein viime postauksesta, olenpas täsmällinen.;3

MUR

MUR

Voin sanoa, että lokakuu oli melko raskas henkisesti töiden takia.:D Pää parka joutui opettelemaan uusia kuvioita, vapaapäiviä uupui vähän liikaa, kouluntehtävän deadline hiillosti keskellä kaikkea ja näytöksiä ja tapahtumia on piisannut. Ja pää rasittui tästä kaikesta varsin paljon. Todella ärsyttävää, mutta uuvahtaminen alkoi näkymään huolellisuudessa ja sain vielä pomoltaki nootia. En tykkää että en pysty tekemään töitäni kunnolla, joten ens kerralla pitää panostaa enemmän palautumiseen. >8/ Unohdin tyystin henkisen jaksamisen, olen vain huolehtinut fyysisestä jaksamisesta.

Päässä alkoi kyl naksumaan oikein kunnolla loppu kuusta. Mietin taas miksi miksi miksi pitää olla tälläistä paskaa välillä elämässä, vaikka asenne olisi kohdillaan. Vai onko? Äkkäsin yhden pienen poikkeuksen asenteessani ja tajusin taas paljon asioita.:D Okei, mää kerron; Enää maailmassa on yksi ihminen, jonka mielipiteillä on mitään väliä.:D Eli Jesse. Ja tähän mennessä Jessestä ei ole ollut ongelmia.;3 Yksi ylimääräinen on roikkunut mukana jo pitkään, mutta pääsin nyt siittäkin eroon. Kylläpäs sitä osaa olla hölmö. 8) Sain jälleen tästäkin oivalluksesta niin paljon energiaa, että marraskuu alkoi paljon paremmin. Elämä on taas ihanaa. Nyt voin ehkä alkaa taas laittaa kotia yms.:’D

SAMSUNGSosiaalliseen kanssakäymiseen ei ole löytynyt energiaa yhtään. Tunsin itseni yliihmiseksi kun kuuntelin Vilmaa yks päivä muutaman tunnin. Mut jaksoin urheasti. Sen jälkeen en jaksanut enää tehdä eväitä töihin ja söin seuraavana päivän katkarapuja ja raakoja kasviksia töissä (veti voiton askeettisuudessaan seitille ja porkkanoille). Mut ehkä se hyvitti koko kuukauden sosialisointi boikotin. ^__^ Onneksi olen sujut sosiaallisten ongelmieni kanssa niin en koe mitään huonoa omaatuntoa erakoitumisesta. Sille ei nyt vaa voi mitään et pää väsyy ”normaalia” helpommin.

Meil on edelleen kämppä kesken. Kissa kusi sohvalle ja istuintyynyt yms menee uusiksi. Ilmesesti me tarvitaan uudet istuintyynyt sitte. Niistä tulee takuulla mukavammat. 8)

Hei olen alkanut taas käymään salilla. 4 kuukautta pidin taukoa. Mä valittelin keväällä ku tuntui etten oo kehittynyt yhtään, mut ainaki neljässä kuukaudessa kunto on niin pahasti rapistunut et kai mää sit olin vähä kehittynytki.:’D Nyt tavoitteena saada se kunto takas, onneksi on lihasmuisti.

Jipedijubeliduuuuu!

 

1 9 10 11 12