Tämmöstä ei oo aikoihin ollut
Se on ilo huomata, että elämä on nykyään pääsääntöisesti melko tressitöntä tai ainakin käsittelen tressin paremmin kuin ennen. Kun hermoa kiristää, mietin ”onko tällä merkitystä enää vuoden päästä”. Aika usein ei ole. ;)
Mutta tämä valmistuminen.
Kävin viikko sitten hieronnassa. Silloin viime hieronnasta oli kulunut kolme viikkoa, varasin vahingossa viikkoa liian aikasin ajan. Olin pahimmassa jumissa aikoihin! Voi selittyä myös treenillä, mut mun leuat ja kallonpohja oli niin jumissa, että vakiohierojani, jonka hieronta tuntuu yleensä erittäin tehokkaalta mutta kivuttomalta vähä kipuiselta, sai mut pyyhkiin kivun kyyneliä silmistä.:'( Ja mitä vielä, ei mennyt ku muutama päivä et niska oli samassa jamassa. Narskutus. </3 On ollut jumitus päänsärkyä, raajojen voimattomuutta ja yleistä aivokoomaa. Mitä en normaalistikkaan ole kovinkaan skarppi enää iltapäivällä, niin nyt olen ihan tillintallin jo aamupäivästä. Ehdottomasti pahinta tässä aivojumituksessa on HITAUS. Olen tuskallisen hidas töissä. Joka lisää tietty tressiä.
Eilen tein kaksi todella pahaa virhettä, josta seurasi jotain niin ennenkuulumatonta, että edelleen kummastuttaa.
Jätin hommat kesken.
En sentään niin, että se olisi vaikuttanut mihinkään suoranaisesti, tänään vapaapäivä sijaiseni ehtii hyvin siivoamaan ne. Mutta en tiennytkään olevani näin… En tiedä miksi tätä sanoisi… Minua vitutti julmetusti jättää hommat kesken! Illalla vielä aijjoin tulla aamulla hoitaa hommat loppuun, mutta aamulla järki jo voitti. Ei sitä kai aina voi ehtiä… :| Selvästi en tykkää sysätä ”omia hommiani” muille. :’D Yleensä pystyn pinnistämään itseni loppuun, mutta tällä kertaa venähtänyt päivä ja KARSEE NÄLKÄ pakotti luovuttamaan. Olisin varmaan siivonnut muuten loppuun, mutta leikkas tyystin kiinni kun törmäsin jonkun nulikan saippua leikkeihin vessassa. Taisi päästä aika kovaääninen VITTU suusta siinä vaiheessa.:’DD
Eka moka; Kirjoitin hommalistan vasta aamupäivällä, jolloin pää jo jumitti kunnolla. Piti kans viestitellä toisen siivoajan kanssa ja se ei kamalan etevää ollu, koska pää löi tyhjää. En saanut päivää käyntiin tarpeeksi ajoissa.
Toinen moka; Ei kunnon eväitä. Vähän jotain jämiä ja myöhemmin leipä kahvilassa. Joo, ei riitä mulle. Eli viiteen mennessä söin muutaman muikun ja ruisleivän kraavilohella. Tuolla ei pysy edes toimistotyöläinen tolpillaan, saatika siistijä. Olen taipuvainen nälkäkiukkuun.
Ja tähän päälle se tressi, joka saa minut ajattelemaan normaalia negatiivisemmin. :|
En ole 2,5 vuoden siivousurani aikana tuntenut itseäni näin huonoksi siivoajaksi. Tarkastelen tekemisiäni koko ajan ja mietin miltä se näyttää arvostelijoiden silmissä. Olen todella epävarma siivousmenetelmistä, nopeudestani, työergonomiasta… Tuntuu, että en ole ehtinyt omaksumaan tarpeeksi tässä 1,5 vuodessa. Se on varmaan helpompaa niille, joilla työpaikalla jo kaikki toimii, ei tarvi kun tehdä. Mun taas on pitänyt kehittää asioita työpaikalla ja jossain välissä yrittää sisäistää jutut töihin. Olen aika rutinoitunut ja tapojeni orja, joten uudet jutut saavat pasmat sekasin helposti.:D
Suorittaminen on perseestä.
Onneksi sain edes valinnaisten itsearvioinnista hyvät numerot, muuten olisin varmaan huutanut kun sain tietää et tutkinto onkin ens viikon torstaina, eikä tän viikon keskiviikkona. Joudun siis kestään tätä niska kuolemaa, päänsisäistä sekasortoa ja muuta mukavaa vielä viikon lisää!? Tuntuu et tressi sentää vähä helpotti kun kehuttii vähän.:3 Itsevarmuus vähän rappiolla tällä hetkellä. Ei kyl heti tuu mieleen millo sitä töissä olisi tuntunut näin hankalalta. :’D Sitkutteluun en nyt lankea, nyt on tämmöstä ja sen kanssa eletää! Mistä tietää millaisia paskakaivoja valmistumisen jälkeen on vastassa? Nyt ei auta ku syödä hyvin, nukkua hyvin, yrittää vähä relata välillä, mutta myös pusertaa kunnolla tää loppu aika ja yrittää tehdä asiat mahd. helpoksi. :| Täytyy panostaan jaksamiseen, muutenha mä lakoon tyystin tutkinnossa. :’D
Olisipa skanneri, tää olisi ollut paljon antoisempaa piirtää. Kuviakaan en keksinyt laittaa.
