Aihearkisto: koti

Vihdoin se vuosiraportti 2019

Oho, yli vuosi viime päivityksestä. Ei edes vuosiraporttia.

Tässä siis JO VARMASTI KOVIN KAIVATTU tiivistys vuodesta 2019:

Alkuvuosi oli poikkeuksellisen iisi. Turhauttavan iisi.

Leikkasin tukkani lyhyeksi pitkästä aikaa ja ihmettelin vähän miksi en tehnyt sitä aiemmin.

Keväällä treenit (verkkovalmennus) kulkivat niin hyvin, että vihdoin näin tarpeen palkata pt:n suunnittelemaan harjoitteluani. Kesäkuussa aloitin valmennuksen ja sain vihdoin jopa takakyykyn kulkemaan vähän paremmin.

Teatterin viereen kyhättiin pubi ja minähän kärkyin päästä sitä siivoamaan ja pääsin.

Syyskuuhun asti elämä luisti oikein mahtavasti. Treenit kulki, ostin uudet silmälasit ja kännykän, vaeltelin pyynikillä ja käsin Jyväskylässä.

No sitten elämä lähti luisumaan johonkin helvettiin taas vaihteeksi. :D

Ensin iski lenssu ja sit selkä kramppas heti perään. Siihen jäi treenit. Juuri kun kuvittelin saaneeni elämäni sellaiseksi, ettei treeni taukoja tulisi.

Muutimme porukoitteni vuokra-asuntoon kissanmaalle ja koska kämppä oli melkoinen pommi, lähdimme sitä sitten remontoimaan. Voi olla että kirjoitan jonkun koosteen remontista sit kun tää on jotenkin ”valmis”, mutta tässä lyhyesti:

Muutto. 10 tuntia. 3 range roveria, 4 tavallista autollista ja 3 peräkärryllistä tavaraa. Ja oltiin muka karsittu kamaa hyvin ennen muuttoa, joo ei. Ollaan muuton jälkeen raivattu kamaa pois lisää varmaan autollinen ja toinen mokoma vielä pitäisi. Meidän pyynikin kämppä oli säilytystila ”taivas” (tai miten sen nyt ottaa kun turhaa roinaa kasaantuu nurkkiin huomaamatta hirveet määrät) ja uusi kämppä säilytystiloiltaan surkea. Oon yrittänyt nyt vaan raivata ja raivata tavaraa, ettei tarvis ostaa säilytysratkaisuja, joihin uppoisi turhaa roinaa.

Mehän aloitettiin remontti heti kun muutimme. Mikä oli virhe. Joko olisi pitänyt remontoida ennen muuttoa tai ainakin puolen vuoden päästä muutosta. Tilanne oli yksinkertaisesti se, ettemme meinanneet mahtua asumaan koko asunnossa. Tavaraa oli vaan liikaa. Puolen vuoden päästä sitä olisi vähemmän, sekä olisin ehkä tehnyt joitakin asioita toisin, jos olisin ehtinyt katsella ympärilleni. Kiitos koronan ja julkisivurempan, se remppa tosin olisi venahtanut varmaan loppu vuoteen 2020. Huoneessa mitä ei rempattu oli vaan neliön verran lattiaa näkyvissä ja se oli polku Jessen tietokoneen luo.

Onneksi saimme remontti avuksemme ihana Häriksen, jonka kanssa ihmettelimme seinien ylitasoitusta ja maalailimme. Tapettien poisto oli oma seikkailunsa, koska seinistä paljastui aina vaan ikävämpiä yllätyksiä. Huonosti peitettyjä ovia, hiomattomia kittauksia, monta sataa reikää, suoraan rappauksen päälle lätkittyä tapettia, outoa maalia mihin tasoite ei tarttunut jne ihanaa. Ylitasoitimme 4 seinää. Lopussa Jesse alkoi olla aika hyvä siinä.

Ja tietenkään lattia remonttia suunitellessamme emme tajunneet huomioida asbestia. Sitä pirulaista löytyi eteisen lattiasta.

Keittiön hella ja jääkaappikin uusittiin. Jääkaapin kätisyyden vaihtoon meni viikko. :D

Remonttiin ryhtyessä töissä oli hyvin resursseja, enkä voinut kuvitella että asia äkisti muuttuisi, mutta sehän muuttui. Että niiden kymmentuntisten työpäivien jälkeen tulin kotiin nyhtämään seinästä tapettia. Kyllä siinä hommassa uuvahti äkkiä, etenkin kun nukkumisjärjestelyjen takia en saanut edes nukkua kunnolla. Omaa aikaa otin raa’asti vaan käymällä ravintolassa syömässä harva se päivä. :’D

Lyhyesti: Loka-joulukuu oli perseestä. Opittua: 1. Rupea remonttiin vain kun maksat sen itse 2. Rupea remonttiin ihmisen kanssa joka haluaa remontoida myös. Jesse parka ei ihan odottanut sitä mitä oli edessä, kun sanoin haluavani ”vähän pintaremontoida”. Enkä minäkään. :D

Saatiin sentään seinät kuntoon ennen joulua, niin sain sitten vähän vetää happea alkuvuodesta, mutta jätän lattiaremontit yms kerrottavaksi siinä remontti-rapsassa, jos semmosen saisin aikaiseksi tehdä. Siittä rapsasta saattaa tulla ihan viihdyttävä. Mun pitäisi varmaan yrittää piirtää se.

Mutta se vuodesta 2019. Jos haluatte kuva materiaalia elämästäni, seuratkaa instassa: jenna.ranta… En suoraan sanoen halua täyttää domainin tallennustilaa kuvilla jotka mulla on jo istassa. :D

 

 

VUOSI 2018

Tämä teksti on kirjoitettu alkuvuodesta, mutta se unohtui luonnokseksi. Kai mulla oli jokin hieno suunnitelma lisätä tähän jotain kuviakin. Mut antaa nyt vaan mennä.


Huh mikä vuosi. Huomattavasti parempi kuin vuosi 2017. Tosin siihen ei paljon vaadittu. :’D Oon miettinyt pääni puhki miten saisin selitettyä sen kuinka paljon asiat ovat muuttuneet kuluneen vuoden aikana, mutta nykyinen elämä kuulostaa varmaan laimeelta monen korvaan, eikä pointti mene perille. Eli mennään raa’asti verraten vuoteen 2017.

TYÖ.

VUONNA 2017 olin töissä jotenkin kroonisesti ylityöllistetty osittain omasta syystäni ja osasta muita syitä. Suoritin tutkintoa, joka tressasi ja ahdisti aivan helvetisti. En saanut mitään kehitystä töissä aikaan. Valmistuin siivoustyönohjaajaksi joulukuussa.

VUONNA 2018 pistin heti alkuvuodesta hösseliksi kun resurssit vapautuivat opiskelusta työn tekoon. Tein monta toimenpidettä jotka toivat paljon lisää tehokkuutta työskentelyyn mm. muutin työsuunnitelman päiväkohtaisesta viikkokohtaiseksi, kokeilin työtehotaulukkoa, otin siivousvaunut käyttöön (joka oli yllättävän työlästä, muutenhan ne olisivat tulleet käyttöön aikoja sitten) ja paras juttu: Aimo saapui. Aimo on ihana pieni ja ketterä yhdistelmäkone (eli pesee ja kuivaa lattiat).

Työ keveni Huomattavasti. Ja hyvä niin, koska alkukesästä olin semmoisessa liemessä, että ilman alkuvuoden uudistuksia, olisin varmaan kaatunut nokalleni. Mutta hyvä sekin kokemus oli, koska sain vaan lisää bensaa liekkeihin muuttaa työtapojani lisää.

Ennen peruspesut yms harvemmin tehtävät työt kasaantuivat hiljaisille viikoille ja koko homma saattoi mennä pieleen vaikka flunssan takia. Vuonna 2017 hommia kerääntyi vuodelle 2018 ja se oli rankka rasti sitten keväällä kun töitä ei voinut venyttää yhtään pidemmälle. Uudistin hommaa tämän skenaarion jälkeen niin, että peruspesut on pilkottu pienempiin osiin ja työtä pitäisi olla KOKO AJAN sen verran, ettei olisi mahdoton rasti jäädä yksin kuukaudeksi. Kun se näemmä on mahdollista… <___<’

Kun työpari vaihtui, oli myös hyvä sauma ottaa uusi asenne oman joustamisen suhteen ja ruveta hieman itsekkäämmäksi. Peräkkäiset vapaa päivät ovat nyt itselle tärkeä prioriteetti ja yritän tehdä työni niin, ettei muu elämäni mene aina tauolle kun pitää tehdä enemmän töitä.

VUOSI 2019? Ei varmaan ole kovinkaan yleistä, että seitsemän vuosi töissä tuntuu olevan se kaikista miellyttävin tähän mennessä. Toivottavasti systeemit toimii ja saisin tänä vuonna vielä pari uudistusta tehtyä. Yritän saada näet oman työalueeni digiaikaan. ;)

HYVINVOINTI

VUONNA 2017 hyvinvointini koki suuren harppauksen, koska sain työkalut selättää jo vuosia piinaneen huonon ruokahalun. Kirjasin toukokuusta alkaen syömiseni Sulamoon, jotta sain dataa siittä söinkö tarpeeksi vai en. Näläntunteeni oli häiriintynyt, enkä kokenut nälkää normaalisti. Tavoite oli syödä niin paljon kun pystyi lihomatta, mutta paino totta kai nousi, koska ei keho tajua muuten nopeuttaa aineenvaihduntaa.

Ja VUONNA 2018 lopetin toukokuussa makrojen seuraamisen ja kokeilin selvitä ilman. Eihän se heti lähtenyt rullaamaan, mutta nyt loppu vuodesta voin iloisena todeta että osaan syödä tarpeeksi. Jaa mistä sen tiedän? Koska paino ei nouse, mutta treenit kulkee. Voisin ehkä syödä hieman enemmän ja optimoida treenitulokset jos laskisin makroja, mutta vaiva-hyötysuhde ei ole tarpeeksi hyvä tavoitteisiini nähden.

Päätin rukata vähän nukkumistani myös. Rupesin menemään tuntia aijjemmin nukkumaan, vaikka se tarkoittaa tuntia vähemmän Jessen kanssa oleilua. Tämä nosti energia tasoja todella paljon. Väillä tästä lipsun, mutta pyrin siihen että suurimpana osasta päiviä pyrkisin meneen sänkyyn kasilta.

VUOSI 2019?

Laatuun pitäisi hieman jaksaa keskittyä mitä tulee syömiseen ja nukkumiseen.

TREENIT

VUOSI 2017 oli huonoin treenivuosi mitä on ollut sen jälkeen kun olen yrittänyt treenata. Treenasin lihaskuntoa vain 34 kertaa. Mitään kunnon putkia tai kehitystä ei päässyt tapahtumaan.

VUOSI 2018 on ollut tähän mennessä paras treenivuoteni. Vaikka se sisälsi yhteensä 4 kuukautta totaali taukoa treeneistä. Mutta loput 8 kuukautta treenasin säännöllisesti ja nousu johteisesti. Tämä vuosi päihittää jopa vuoden 2015 kun treenasin crossfittiä, kahvakuulaa ja kuntosalia, jolloin treenejä riitti ympäri vuoden. Mutta kehitys on aivan erillaista. Mulla oli aerobinen kunto parempi kuin nyt, mutta kiitos tarpeeksi syömisen, voimatasot ovat vihdoin alkaneet nousemaan. Mulla on tällä hetkellä paras lihaskunto ikinä, vaikka aktiivista treeniä on takana vasta kolme kuukautta. Alkuvuonna oli myös hyvä kolmen kuukauden putki, mutta ohjelma ei ollut niin hyvä kuin tämä loppuvuonna ollut. Uhosin hankkivani valmennusta tänä vuonna, mut se vähän jäi hyvien verkkovalmennusten jalkoihin. XD

VUOSI 2019? Toivottavasti pystyn koko vuoden treenaamaan säännöllisesti, enkä antaisi työn pistää kapuloita rattaisiin. Ja pysyisin terveenä. Aion lisätä aerobista harjoittelua ja kehonhuoltoa enemmän viikko ohjelmaan. Aloitan uudella ohjelmalla viikon päästä ja saas nähä mihin kuntoon se vie. Olen myös ilmoittautunut ilmajoogan starttitunnille.

ENGLANNIN OPISKELU

VUONNA 2017 aloin kiinnostua opettelemaan englannin kieltä. En edes muista mistä se alun perin lähti. Vuoden lopussa latasin worddiven ja ostin yhden oppikirjan.

VUONNA 2018 innostuin oikein kunnolla englannin opettelusta. Huomasin että opin ja etenkin sen että kielen opettelu on rentouttavaa. Halu oppia oli niin itsestä lähtöisin, että kaikenlainen suorittaminen loisti poissaolollaan. Kävin syksyn työväenkurssia ja opin ääntämisen. Nyt olen edennyt omaan tahtiin, koska etenen nopeammin kuin kurssilla. Opettelin 3500 asiaa worddivessä kolmessa kuukaudessa.

VUOSI 2019?
Jos etenen samaan tahtiin mitä olen kuukauden edistynyt, osaan alkeet (step into english kirjat 1-2) jo kesällä. Veikkaan kyl et jossain vaiheessa vauhti hiipuu. Tiedän 2B tasolle asti kirjat mitä ostan. Jossain välissä on varmaan pakko päästä taas harjoittelemaan keskustelua jotenkin.

ELI VUONNA 2019:

Kehittää työntekoa edelleen ja siirtää työsuunnittelu sähköiseen muotoon
Lisätä hieman laatua syömisiin ja nukkumiseen.
Treenata säännöllisesti ja nousujohteisesti.
Lisätä kehonhuoltoa ja aerobista
Oppia englannin alkeet

Ja lisäksi…

Kokeilla sarjakuvien julkaisua instagramissa
Raivata kotoa turhaa roinaa pois

Mite menee!

Näin pitkää päivitystaukoa ei olekkaan ollut hetkeen. Samaan aikaan on niin paljon kerrottavaa ja samaan aikaan niin vähän.

Elämä pyörii aikalailla työn, treenin ja mussukan ympärillä. Olen taantunut, sentään ennen opiskelua jaksoin laittaa kämppääkin. :P Toivottavasti saan tehtyä silläkin saralla ryhtiliikkeen pian.

TYÖ.

Kovaa menee, mutta menkööt. Räävin kasaan alkuvuodesta uuden työsuunitelma systeemin, tehotaulukon työajan suunnitteluun ja sain kaksi vuotta työstämäni investointiehdotuksen läpi. Kyseinen investointi on tosiaan yhdistelmäkone ja olen aivan liian onnellinen asiasta. :D

Yksi isompi projekti, parkettien öljyäminen on työn alla ja jännittää aivan helvetisti miten käy.

Ja tein uuden työputki enkan osittain huonon mäihän ja osittain laiskuuden (:D) takia. 13 päivää. Melkein kaksi viikkoa… Ei tuntunut missää.

TREENI

Ei hemmetti, mulla riittäisi tästä aiheesta hölötettävää oman blogin verran, mutta yritän tiivistää. :D

Ööö. Hemmetin hyvin kulkee. Oon viimeksi pystynyt tekemään ohjelman alusta loppuun joskus vuonna nakki ja keppiheppi. Kehityskin oli aika jees. 12 treenin aikana:

Maljakyykky/takakyykky 12 x 3  7,5 kg–> 17,5 kg

Askelkyykkykävely 12 x 3 0 kg –> 12 kg

Pystypunnerrus 12 x 3 10 kg–> 17 kg

Leuanvetoon ei ole vertailukelpoisia tuloksia, koska joku persereikä pölli kuminauhan salilta ja joudun muuttaan tekniikkaa kesken ohjelman. Joka harmi, koska kehitys oli ehkä nopein tässä liikkeessä. :’D

Kyllä sillä 800 lisäkalorilla päivässä näyttäis jotain vaikutusta olevan treenitehoihin. ”Oho”. :’)

Seuraava ohjelma onkin jo kaksi jakoinen ja olen vähän peloissani pystynkö ”sitoutumaan” neljään treeniin viikossa. Lisämotivaatiota antaa onneksi mun pieni dieettini tässä. Pitäs ehkä JOSKUS mahtua taas vaatekaappinsa antimiin. Olen nimennyt dieetin tissidieetiksi, koska mua ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa missä muaalla mulla on rasvaa kehossa, mutta siinä vaiheessa kun kuppikoko on C85 niin paitapuserot istuu helkkarin huonosti. Ja en todellakaan uusi vaatekaappiani 10 vuoden sisään kolmatta kertaa.

Jaaa mitäs muuta…

Englannin kielen opiskeluun kylästyin. :D Ehkä sit aloitin liian innokkaasti… Tai sit treenihommat vaan yksinkertaisesti vaan syrjäyttivät sen. En tiedä mikä hitto siinä on, mutta en pysty ylläpitämään mielenkiintoa moneen asiaan samaan aikaan. Toivon et joskus treenaaminen olisi niin rutiini ettei minun tarvitse tuhrata siihen intohimo-varastojani.

Ja sit on tää blogi… Huoh. Mulla on ihan hirveä itsesensuuri päällä. Ehkä se johtuu tästä nykysestä elämästäni vaan. Tuntuu ettei kukaan halua lukea kun yks tekee intohimolla siistijän työtä ja treenaa siinä sivussa. :D Jos haluaisin piirtää hassuista sattumuksista, mitä jossain välissä tein, mun pitäisi uhrata sitä intohimo varastoa tähän blogiinkin. Ja mä oon liian kaikki tai ei mitään ihminen, et blogi syrjäyttäisi treenaamisen. Elämä missä teen vaan työtä ja piirrän työstä kuulostaa jo niin kamalalta etten kannusta itseäni siihen.

Mulla on piirrettynä 16 sivua sarjisblogia, jotka sisältää kolme keskeytettyä merkintää melkein samasta aiheesta. Se varmaan kertoo tarpeeksi, ettei sarjisbloggaus sovi itsesensuurini kanssa yhtään yhteen. Etenkin kun olen laiska editoida. Kai se on tää kännykkä appi kulttuuri joka on saanut tunteen et mitä ei pysty julkaiseen parin napin painalluksella, köh siis napautuksella, on kamala vaiva.

Parempi olisi oikeasti vaan kirjoittaa päiväkirjaa ihan itselleen. Sama hyöty mitä haen bloggauksesta (muistiinpanoja) ja minun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat sanomisistani. Voihan sitä tehdä sähköiseen muotoonkin halutessaan.

Mut joo, lopetan tän ajatusvirran tähän, hillitsen itseni etten rupea referoimaan tätä tekstiä, mikä on ollut viimesen 10 aloitetun merkinnän kuolema ja j_u_l_k_a_i_s_e_n. No niin.