Category Archives: henkinen kasvu

VUOSI 2018

Tämä teksti on kirjoitettu alkuvuodesta, mutta se unohtui luonnokseksi. Kai mulla oli jokin hieno suunnitelma lisätä tähän jotain kuviakin. Mut antaa nyt vaan mennä.


Huh mikä vuosi. Huomattavasti parempi kuin vuosi 2017. Tosin siihen ei paljon vaadittu. :’D Oon miettinyt pääni puhki miten saisin selitettyä sen kuinka paljon asiat ovat muuttuneet kuluneen vuoden aikana, mutta nykyinen elämä kuulostaa varmaan laimeelta monen korvaan, eikä pointti mene perille. Eli mennään raa’asti verraten vuoteen 2017.

TYÖ.

VUONNA 2017 olin töissä jotenkin kroonisesti ylityöllistetty osittain omasta syystäni ja osasta muita syitä. Suoritin tutkintoa, joka tressasi ja ahdisti aivan helvetisti. En saanut mitään kehitystä töissä aikaan. Valmistuin siivoustyönohjaajaksi joulukuussa.

VUONNA 2018 pistin heti alkuvuodesta hösseliksi kun resurssit vapautuivat opiskelusta työn tekoon. Tein monta toimenpidettä jotka toivat paljon lisää tehokkuutta työskentelyyn mm. muutin työsuunnitelman päiväkohtaisesta viikkokohtaiseksi, kokeilin työtehotaulukkoa, otin siivousvaunut käyttöön (joka oli yllättävän työlästä, muutenhan ne olisivat tulleet käyttöön aikoja sitten) ja paras juttu: Aimo saapui. Aimo on ihana pieni ja ketterä yhdistelmäkone (eli pesee ja kuivaa lattiat).

Työ keveni Huomattavasti. Ja hyvä niin, koska alkukesästä olin semmoisessa liemessä, että ilman alkuvuoden uudistuksia, olisin varmaan kaatunut nokalleni. Mutta hyvä sekin kokemus oli, koska sain vaan lisää bensaa liekkeihin muuttaa työtapojani lisää.

Ennen peruspesut yms harvemmin tehtävät työt kasaantuivat hiljaisille viikoille ja koko homma saattoi mennä pieleen vaikka flunssan takia. Vuonna 2017 hommia kerääntyi vuodelle 2018 ja se oli rankka rasti sitten keväällä kun töitä ei voinut venyttää yhtään pidemmälle. Uudistin hommaa tämän skenaarion jälkeen niin, että peruspesut on pilkottu pienempiin osiin ja työtä pitäisi olla KOKO AJAN sen verran, ettei olisi mahdoton rasti jäädä yksin kuukaudeksi. Kun se näemmä on mahdollista… <___<’

Kun työpari vaihtui, oli myös hyvä sauma ottaa uusi asenne oman joustamisen suhteen ja ruveta hieman itsekkäämmäksi. Peräkkäiset vapaa päivät ovat nyt itselle tärkeä prioriteetti ja yritän tehdä työni niin, ettei muu elämäni mene aina tauolle kun pitää tehdä enemmän töitä.

VUOSI 2019? Ei varmaan ole kovinkaan yleistä, että seitsemän vuosi töissä tuntuu olevan se kaikista miellyttävin tähän mennessä. Toivottavasti systeemit toimii ja saisin tänä vuonna vielä pari uudistusta tehtyä. Yritän saada näet oman työalueeni digiaikaan. ;)

HYVINVOINTI

VUONNA 2017 hyvinvointini koki suuren harppauksen, koska sain työkalut selättää jo vuosia piinaneen huonon ruokahalun. Kirjasin toukokuusta alkaen syömiseni Sulamoon, jotta sain dataa siittä söinkö tarpeeksi vai en. Näläntunteeni oli häiriintynyt, enkä kokenut nälkää normaalisti. Tavoite oli syödä niin paljon kun pystyi lihomatta, mutta paino totta kai nousi, koska ei keho tajua muuten nopeuttaa aineenvaihduntaa.

Ja VUONNA 2018 lopetin toukokuussa makrojen seuraamisen ja kokeilin selvitä ilman. Eihän se heti lähtenyt rullaamaan, mutta nyt loppu vuodesta voin iloisena todeta että osaan syödä tarpeeksi. Jaa mistä sen tiedän? Koska paino ei nouse, mutta treenit kulkee. Voisin ehkä syödä hieman enemmän ja optimoida treenitulokset jos laskisin makroja, mutta vaiva-hyötysuhde ei ole tarpeeksi hyvä tavoitteisiini nähden.

Päätin rukata vähän nukkumistani myös. Rupesin menemään tuntia aijjemmin nukkumaan, vaikka se tarkoittaa tuntia vähemmän Jessen kanssa oleilua. Tämä nosti energia tasoja todella paljon. Väillä tästä lipsun, mutta pyrin siihen että suurimpana osasta päiviä pyrkisin meneen sänkyyn kasilta.

VUOSI 2019?

Laatuun pitäisi hieman jaksaa keskittyä mitä tulee syömiseen ja nukkumiseen.

TREENIT

VUOSI 2017 oli huonoin treenivuosi mitä on ollut sen jälkeen kun olen yrittänyt treenata. Treenasin lihaskuntoa vain 34 kertaa. Mitään kunnon putkia tai kehitystä ei päässyt tapahtumaan.

VUOSI 2018 on ollut tähän mennessä paras treenivuoteni. Vaikka se sisälsi yhteensä 4 kuukautta totaali taukoa treeneistä. Mutta loput 8 kuukautta treenasin säännöllisesti ja nousu johteisesti. Tämä vuosi päihittää jopa vuoden 2015 kun treenasin crossfittiä, kahvakuulaa ja kuntosalia, jolloin treenejä riitti ympäri vuoden. Mutta kehitys on aivan erillaista. Mulla oli aerobinen kunto parempi kuin nyt, mutta kiitos tarpeeksi syömisen, voimatasot ovat vihdoin alkaneet nousemaan. Mulla on tällä hetkellä paras lihaskunto ikinä, vaikka aktiivista treeniä on takana vasta kolme kuukautta. Alkuvuonna oli myös hyvä kolmen kuukauden putki, mutta ohjelma ei ollut niin hyvä kuin tämä loppuvuonna ollut. Uhosin hankkivani valmennusta tänä vuonna, mut se vähän jäi hyvien verkkovalmennusten jalkoihin. XD

VUOSI 2019? Toivottavasti pystyn koko vuoden treenaamaan säännöllisesti, enkä antaisi työn pistää kapuloita rattaisiin. Ja pysyisin terveenä. Aion lisätä aerobista harjoittelua ja kehonhuoltoa enemmän viikko ohjelmaan. Aloitan uudella ohjelmalla viikon päästä ja saas nähä mihin kuntoon se vie. Olen myös ilmoittautunut ilmajoogan starttitunnille.

ENGLANNIN OPISKELU

VUONNA 2017 aloin kiinnostua opettelemaan englannin kieltä. En edes muista mistä se alun perin lähti. Vuoden lopussa latasin worddiven ja ostin yhden oppikirjan.

VUONNA 2018 innostuin oikein kunnolla englannin opettelusta. Huomasin että opin ja etenkin sen että kielen opettelu on rentouttavaa. Halu oppia oli niin itsestä lähtöisin, että kaikenlainen suorittaminen loisti poissaolollaan. Kävin syksyn työväenkurssia ja opin ääntämisen. Nyt olen edennyt omaan tahtiin, koska etenen nopeammin kuin kurssilla. Opettelin 3500 asiaa worddivessä kolmessa kuukaudessa.

VUOSI 2019?
Jos etenen samaan tahtiin mitä olen kuukauden edistynyt, osaan alkeet (step into english kirjat 1-2) jo kesällä. Veikkaan kyl et jossain vaiheessa vauhti hiipuu. Tiedän 2B tasolle asti kirjat mitä ostan. Jossain välissä on varmaan pakko päästä taas harjoittelemaan keskustelua jotenkin.

ELI VUONNA 2019:

Kehittää työntekoa edelleen ja siirtää työsuunnittelu sähköiseen muotoon
Lisätä hieman laatua syömisiin ja nukkumiseen.
Treenata säännöllisesti ja nousujohteisesti.
Lisätä kehonhuoltoa ja aerobista
Oppia englannin alkeet

Ja lisäksi…

Kokeilla sarjakuvien julkaisua instagramissa
Raivata kotoa turhaa roinaa pois

Englannin opettelua

Oon jo pidempään miettinyt haluavani kirjoittaa uudesta harrastuksestani, joka itsenikin yllättäen on kielen opettelu. Valitettavasti en opiskele mitään kovinkaan eksoottista, vaan ihan vaan englantia.

”Miten joku ei voi osata englantia?” sielä joku nyt ajattelee, mutta se on tosiasia, että en osaa edes alkeita. Miten tässä näin on päässyt käymään on itsellekkin hieman mysteeri. Olen kuitenkin käynyt kouluja, missä englantia opetetaan, 10 vuotta.

En muista kuinka pärjäsin englannissa neljänteen luokkaan asti, kun minulla oli kiva opettaja, ehkä vähän liiankin kiva. Muistan kyllä että kun opettaja vaihtui en kokenut olevani hyvä enkussa. Enkusta en saanut kuitenkaan tukiopetusta, vaikka äidinkielestä sain dysfasian takia. Ehkä olisi pitänyt, koska kun menin seiskalle suoriuduin ala-arvoisen huonosti tasokokeesta.

Minut viskattiin sen kokeen perusteella suorilta erkalle. Erkalla aloitin englannin alkeista ja jos mun ala-asteen lempiopettaja oli liian lepsu niin erityisopettaja se vasta lepsu olikin. En päässyt kovinkaan pitkälle niinä kolmena vuonna ja sain kokeista aika hyviä numeroita, koska ne olivat niin naurettavan helppoja. Hauska fakta että en saanut äikästä enään tukiopetusta, vaikka kuten varmaan tästä blogipostauksestakin huomaa, en osaa omaa äidinkieltänikään kovin hyvin. :’D

Englannin opettelu ei myöskään kauheemmin motivoinut, en tajunnut mihin sitä tarvitsee. Helppoa on nyky nuorilla kun englantia tarvitsee jo ihan somen selaamiseen. Mut mennään motivaation heräämiseen myöhemmin, mun englannin ”opettelu” ei loppunut ylä-asteeseen.

Ennen yhteishakua piti käydä koulutuspsykologilla. Mullahan oli päättötodistukseen tulossa enkusta 9*. Ja tuo tähtönen meinaa että on helpotettu opetussuunnitelma. Koulutuspsykologi sanoi suoraan torkkaani katsoessa etten tule pärjäämään englannissa lukiossa. (”Hyvä numero” silti nosti keskiarvoni niin korkealle, että pääsin lukioon eh. :D) Olin tästä aivan samaa mieltä. En olisi vieläkään pärjännyt siinä tasotestissä mikä seiskalla pidettiin vaikka aikaa opetella asiat olisi ollut. Äitini kuitenkin tyrmäsi psykologin lausunnon täysin ja pisti enempiä multa kyselemättä lukion ekaksi hakuvaihtoehdoksi.

Noh, mut meinattiin heittää lukiosta pihalle ekan jakson jälkeen, koska olin niin huono enkussa. :’D Sain silti jatkaa lukuvuoden loppuun, ettei minulle tulisi välivuotta (iik apua se olisikin ollut NIIN kamalaa?). Enkun tunneillakin tuli käytyä, vaikka se teki ehkä vahingollista jälkeä itsetunnolleni yrittää edes puhua enkkua. Oli todella kiusallista tehdä ryhmätöitä kun lausuminen oli… noh sitä ei ollut. :D Joulukuussa olimme puolassa ja mun piti ”lukea enkun uusinta kokeeseen” sillä reissulla koska äiti ei ollut vissiin vieläkään luovuttanut asian suhteen. Ei ollut kovin kivaa istua iltoja hotellilla kun äiti päivitteli miten en voi osata edes kuukausia…

Ammattikoulussa meninkin sitten hoijksilla ja sain luntata kirjasta kokeissa enkussa ja ruotsissa. Silti taisin päästä rimaa hipoen läpi. :”D En kyl hirveemmin muista mitään ammattikoulun enkun opetuksesta, mutta tukiopetusta en saanut.

Pakkoenkun jälkeen minulla ei ollut tippaakaan halua opetella englantia. Olin sitä mieltä edelleen etten tarvitse sitä mihinkään, en edes oppisi sitä vaikka yrittäisin ja ekaksi voisi opetella edes suomen kielen. Taisin jopa ajatella ”et riittää et pystyn edes jotenkin kommunikoimaan suomeksi, ei sekään mikään itsestään selvyys ole”. Dysfasia leima oli lätättty niin tiukasti otsaan, että en kyseenalaistanut oppimiskyvyttömyyttäni yhtään.

En ole täysin varma mikä sai minut vuoden alussa ostaan pari enkun opettelukirjaa ja aloittaan enkun opettelun. Vähän kyl liian vaikeita juttuja, joten into hieman sammui kun töissä tuli kiireistä. En ajattellut haluavani työväenkurssille, koska englannin sössötys lukiossa oli vahvasti mielessä, enkä halunnut samaan tilanteeseen enään. Lomamatkalla Riikassa Jessen kanssa kuitenkin minua alkoi häiritä etten uskalla avata ulkomailla suutani yhtään, joten ilmoittauduin englannin alkeisiin työväenkurssille.

”Yllättäen” olin kymmenen vuotta muita nuorempi. Opin ääntämisen kolmen kuukauden aikana aika hyvin ja asiat upposi kalloon todella hyvin, jos vaan olin tehnyt läksyt. Illalla ihmisten kanssa pölisemään meneminen kuitenkin oli vähän liian rankka nakki ja päätin etten jatka kevät lukukaudella. Itseopiskelen nyt omaan tahtiini (joka on nopeampi itseasiassa kuin kurssilla… :D) ja harkitsen kurssille palaamista sitten kun siltä tuntuu. En halua että englantiin liittyy enään mitään negatiivistä ja kurssille illalla raahautuminen alkoi syömään intoa.

Ja haastoin itseni opettelamaan 3500 asiaa Worddivessä 3 kuukaudessa. Se oli ihan hauskaa, mut pakko pitää hetki taukoa.

Yksi syy miksi motivoiduin opettelemaan enkkua oli varmaan se, että se negatiivinen asenne englantia kohtaan oli vähän kulunut ajan kanssa pois. Sekin on kivaa et se ”mitä etkö sä osaa enkkua muka” on vaihtunut ”vau, sä opettelet kielen alusta asti aikuisena, wow”. Myös oon huomannut ettei dysfasia estä minua oppimasta mitään, mun täytyy saan saada tieto aivoihini asti vähän eritavalla kun muut.

Lisäksi on karu fakta, että en välttämättä voi edistyä urallani halutessani jos en osaa englantia. Maahanmuutto on merkittävä työvoima tällä hetkellä puhtausalalla ja suomen kielen osaamista ei vaadita enään niin paljon kun ennen työntekijöiltä. Työvoimapula tulee pitämään huolen siittä tulevaisuudessakin, että työelämässä täytyy osata enkkua ihan työkavereiden kanssa kommunikoimiseen. Pää pois perseestä jos luulette että suomessa pärjää suomella kaikissa tilanteissa muutaman kymmenen vuoden päästä. Jo se et tänä päivänä lapset oppii englantia väkisin jo ennen kun sitä opetetaan koulussa. En halua olla vanhus joka tipahtaa kehityksen kärryistä. :’D

Mutta ehkä tärkein eteenpäin vievä voima tällä hetkellä on se, että tää on kivaa.

No niiin… En ole osaanut päättää mikä mun tavoite olisi oppimis nopeuden kanssa. Ajattelin et vähintään yksi kirja vuodessa. Eli mulla olisi englannin alkeet (A1-A2) hallussa kolmessa vuodessa. Ei mitään hajua onko tuo mitenkään realistinen tavoite. :’D Työväenkurssit etenee huooomattavasti hitaammin. Mä vähän pelkään et mun into hiipuu jos mulla ei oo mitään ”haastetta” meneillään, mut en turkale keksi mikä se olisi! D: Haluan kokeitaaah! Sen päätöksen oon tehnyt, että seuraavalla ulkomaan matkalla uskallan avata suuni. Piste.

 

Mite menee!

Näin pitkää päivitystaukoa ei olekkaan ollut hetkeen. Samaan aikaan on niin paljon kerrottavaa ja samaan aikaan niin vähän.

Elämä pyörii aikalailla työn, treenin ja mussukan ympärillä. Olen taantunut, sentään ennen opiskelua jaksoin laittaa kämppääkin. :P Toivottavasti saan tehtyä silläkin saralla ryhtiliikkeen pian.

TYÖ.

Kovaa menee, mutta menkööt. Räävin kasaan alkuvuodesta uuden työsuunitelma systeemin, tehotaulukon työajan suunnitteluun ja sain kaksi vuotta työstämäni investointiehdotuksen läpi. Kyseinen investointi on tosiaan yhdistelmäkone ja olen aivan liian onnellinen asiasta. :D

Yksi isompi projekti, parkettien öljyäminen on työn alla ja jännittää aivan helvetisti miten käy.

Ja tein uuden työputki enkan osittain huonon mäihän ja osittain laiskuuden (:D) takia. 13 päivää. Melkein kaksi viikkoa… Ei tuntunut missää.

TREENI

Ei hemmetti, mulla riittäisi tästä aiheesta hölötettävää oman blogin verran, mutta yritän tiivistää. :D

Ööö. Hemmetin hyvin kulkee. Oon viimeksi pystynyt tekemään ohjelman alusta loppuun joskus vuonna nakki ja keppiheppi. Kehityskin oli aika jees. 12 treenin aikana:

Maljakyykky/takakyykky 12 x 3  7,5 kg–> 17,5 kg

Askelkyykkykävely 12 x 3 0 kg –> 12 kg

Pystypunnerrus 12 x 3 10 kg–> 17 kg

Leuanvetoon ei ole vertailukelpoisia tuloksia, koska joku persereikä pölli kuminauhan salilta ja joudun muuttaan tekniikkaa kesken ohjelman. Joka harmi, koska kehitys oli ehkä nopein tässä liikkeessä. :’D

Kyllä sillä 800 lisäkalorilla päivässä näyttäis jotain vaikutusta olevan treenitehoihin. ”Oho”. :’)

Seuraava ohjelma onkin jo kaksi jakoinen ja olen vähän peloissani pystynkö ”sitoutumaan” neljään treeniin viikossa. Lisämotivaatiota antaa onneksi mun pieni dieettini tässä. Pitäs ehkä JOSKUS mahtua taas vaatekaappinsa antimiin. Olen nimennyt dieetin tissidieetiksi, koska mua ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa missä muaalla mulla on rasvaa kehossa, mutta siinä vaiheessa kun kuppikoko on C85 niin paitapuserot istuu helkkarin huonosti. Ja en todellakaan uusi vaatekaappiani 10 vuoden sisään kolmatta kertaa.

Jaaa mitäs muuta…

Englannin kielen opiskeluun kylästyin. :D Ehkä sit aloitin liian innokkaasti… Tai sit treenihommat vaan yksinkertaisesti vaan syrjäyttivät sen. En tiedä mikä hitto siinä on, mutta en pysty ylläpitämään mielenkiintoa moneen asiaan samaan aikaan. Toivon et joskus treenaaminen olisi niin rutiini ettei minun tarvitse tuhrata siihen intohimo-varastojani.

Ja sit on tää blogi… Huoh. Mulla on ihan hirveä itsesensuuri päällä. Ehkä se johtuu tästä nykysestä elämästäni vaan. Tuntuu ettei kukaan halua lukea kun yks tekee intohimolla siistijän työtä ja treenaa siinä sivussa. :D Jos haluaisin piirtää hassuista sattumuksista, mitä jossain välissä tein, mun pitäisi uhrata sitä intohimo varastoa tähän blogiinkin. Ja mä oon liian kaikki tai ei mitään ihminen, et blogi syrjäyttäisi treenaamisen. Elämä missä teen vaan työtä ja piirrän työstä kuulostaa jo niin kamalalta etten kannusta itseäni siihen.

Mulla on piirrettynä 16 sivua sarjisblogia, jotka sisältää kolme keskeytettyä merkintää melkein samasta aiheesta. Se varmaan kertoo tarpeeksi, ettei sarjisbloggaus sovi itsesensuurini kanssa yhtään yhteen. Etenkin kun olen laiska editoida. Kai se on tää kännykkä appi kulttuuri joka on saanut tunteen et mitä ei pysty julkaiseen parin napin painalluksella, köh siis napautuksella, on kamala vaiva.

Parempi olisi oikeasti vaan kirjoittaa päiväkirjaa ihan itselleen. Sama hyöty mitä haen bloggauksesta (muistiinpanoja) ja minun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat sanomisistani. Voihan sitä tehdä sähköiseen muotoonkin halutessaan.

Mut joo, lopetan tän ajatusvirran tähän, hillitsen itseni etten rupea referoimaan tätä tekstiä, mikä on ollut viimesen 10 aloitetun merkinnän kuolema ja j_u_l_k_a_i_s_e_n. No niin.

1 2 3 7