Category Archives: henkinen kasvu

Vuosi 2017

Ensin yritin piirtää monta sarjisblogi merkintää, kuten viime vuonna. Sitten yritin piirtää edes yhden. Sitten yritin kirjoittaa tekstillä ja lisätä kivoja kuvia. Mutta tässä on nyt pelkkä teksti, koska en vaan keksi miten siirtäisin kivuttomasti kuvat kännykästä koneelle. :’D 

Mutta siis, vuosi 2017. Ei heti uudestaan jooko? Vuosi 2017 oli paskin ikinä. Se et rämpii hirveässä suossa eteenpäin ilman mitään tolkun päämäärää ja prioriosioi vielä tämän toiminnan monen itselle tärkeän asian edelle. Ei kuulosta kivalta, eikä ollut sitä.

Blogin aktiivisen piirron kuoletin. Minulla oli alkuvuodesta myös aika väkevä nettisarjis inspiraatio, mut jouduin väkisin tappamaan senkin. Okei, on mulla kuinkahan-mones-versio PiMusta ja juoni alkaa oleen aika hyvä mielestäni, mut en inspiroidu enään yhtään 1700 luvusta argh…

Treenaminen on ollut edellisiin vuosiin verrattuna todella vähäistä. Siittäkin huolimatta et puoli välissä vuotta sain korjattua suurimman syyn, miksi treenit ei ole Koskaan lähteneet sujumaan. Verkkovalmennuksia oon käynyt läpi useankin. Hyvän olon hormonidieetin kävin kaksi kertaa, Aktivoi aineenvaihduntasi- kurssi oli menestys ruokapuolella ja loppu vuodesta yritin käydä palautumista koskevaa kurssia, mut unohdin sen koko ajan koska fb-ryhmä oli niin kuollut. :D

Yllä mainittu Aktivoi aineenvaihduntasi- verkkokurssi käänsi hyvinvointini uudelle levelille toukokuun jälkeen. Lisäsin syömistä 700 kaloria per päivä astettain (käänteinen dieetti) ja en käsitä miten oon voinut vuosia kärvistellä sillä energiamäärällä mitä söin. Pitkän työpäivän jälkeen hyydyin viimeisessä loivassa ylämäessä matkalla kotiin, treenaamisesta tulin vain huonolle tuulelle, en kehittynyt
edes niinä aktiivisina treenivuosina juuri yhtään… Ne pari kertaa kun sain treenit hetkeksi sujumaan sen aikana kun söin jo kulutukseni mukaan, sujuivat kuin tanssi.

Aika kovat on odotukset kun joskus pääsen taas treenaamaan kauemmin kuin viikon putkeen…

Töissä on ollut todella raskasta lähinnä, koska mietin töitä melkein kaiken vapaa-aikanikin opiskelun takia. Tavallaan kivaa ettei tarvi yrittää tehdä ajatustyötä vaativaa kehitystyötä töissä opiston kirkuessa korvan juuressa, mutta eipä siinä kyl päässy palautuun ja korkea sietokykyni työasioihin alkoi jopa täyttyä. Vähäänkään epämiellyttävämmässä työpaikassa olisin varmaan irtisanonut itseni, tuohon rytistykseen tarvittiin vähän isompaa motivaatiota kuin palkka. Olin ennen opiskelua todella hyvä unohtaan työjutut vapaa-ajalla. Tänä päivänä joudun vetään itselleni tiukan rajan, etten saa tehdä edes kehitystyötä kotona, vaikka mieli tekisi. :”D

Oon nyt vuoden vaihteessa räjäyttänyt sellaisen potin kehittämistyötä eteenpäin, että tuntuu kuin olisi uusi työ. :’D

Kehityin huimasti parketin öljyvahauksessa. Vuoden vaihteen öljyvahaukset kiillottu ennätyksellisen hyvin ja lattiasta tuli niin liukas et opistolaiset meni vaan mukkelismakkelis tanssitunnilla. Otan jokaisen mustelman kunnianosoituksena!

Teatterissa on ollut vuoden aikana monta hyvää näytelmää, joista tykkäsin eniten Hui kauhistus!ksesta. Kävin katsoon sen kolmesti.

Vuonna 2017 en matkustanut jyväskylää kauemmaksi, en pahemmin saanut sisustamista eteenpäin tai tehnyt oikeen mitään erikoista. Opiskelin, tressasin ja hermoilin vaan. Ai niin, ravasin hammaslääkärillä monta kertaa ku purukalusto pisti pelin poikki tai siis raakasuklaa pisti kevytsillan poikki ja siittä lähti sellainen pyörä pyörimään et 600 euroa katosi nopeasti.

Aloitin loppuvuodesta opettelemaan englantia.

Vuosi 2018?

En lupaa mitään, mut muutama tavoite minulla on…

Palata opiskelua edeltävään aikaan eli kokata, siivota, sisustaa ja treenata enemmän.
Saada valmennusta treeni rintamalla. En tiedä vielä miten, mut aijjon olla loppuvuodesta elämäni kunnossa, joka on yllättävän helppo tavoite. :D
Matkustaa. Vaikka sitten Jyväskylään Vinskin luo, kuhan matkustan.
Töissä pistän parketit kuosiin ja pidän huolen et yhdistelmäkone hankitaan. Opetella suunnittelemaan työvuorot paremmin. Tehostaa tehostaa ja tehostaa!
Piirrän muutakin kuin kuukausirapsoja.
Lukea enemmän.
Opetella englantia.

Tämä ei ole kuukausiraportti

loka

loka_0001

loka_0002

loka_0003

loka_0004

 

Ei tapahtunut kivutta tämä A4 koosta siirtyminen A5 kokoon… :| Pakko hankkia kuukausirapsoille oma A4 lehdykkänsä, koska mä en näin pitkiä juttuja (näköjään) jaksa muokata tarpeeksi hyvin ja A4 on huomattavasti nopeampi muokata. Mut taas A5 kokoon on helpompi piirtää sponttaanisti, koska se ei vaadi niin paljoa puhdasta pöytätilaa. ;)

En oo ihan varma siittä syyskuun rapsasta. Se olisi lähinnä höpöttelyä tutkintosuorituksista ja itkemistä, mutta toisaalta se olis (huono) muisto siittä, et en ole hääppöinen opiskelija. No, saas nähä. Ehkä teen sen sitten kun tiedän valmistunko. Kyllä, en ees tiedä vielä valmistunko, koska tein hommat niin viime tipassa. :D

Muistin just miksi multa ei näe usein pohtivia blogi postauksia. En meinannu tätäkään julkaista, koska ajatus on kehittynyt seuraavaan vaiheeseen (ja mitä, piirsin tuon pari tuntia sitten…), mut kaipa näistä välivaihe ajatuksistakin olis hyvä saada jotain muistijälkiä heh.

En saa kyl tekstipohdintojakaan julkaistua, koska kirjoitan ne uudestaan 50 kertaa kun ajatus kehittyy koko ajan ja lopulta en jaksa tiivistää tekstiä…

Yniyninästä pumppijumpiksi

Merkintä piirretty 3.9.2017heinäelo1

 

heinäelo2

heinäelo3

heinäelo4

heinäelo6

heinäelo4

heinäelo5

heinäelo7

En ehkä pidä teitä jännityksessä seuraavaan rapsaan asti, vaan kerron miten homma on lähtenyt kulkemaan tämän hermoromahduksen partaalla piirretyn merkinnän jälkeen.

Kuten aijjoin, olen antanut arkeeni tulla muutakin elämää kuin työ ja opiskelu. Mm. menin salille. Se taisi olla ehkä tässä vaiheessa vahingossa paras päätös ikinä, koska aivoni, jotka ovat tuntuneet normaaliakin puuroisemmilta, tuntuivat skarppaantuvan Huomattavasti. Vai miltä kuulostaa se, että tein kahden päivän aikana enemmän koulutehtäviä eteenpäin kuin viimeisen kahden kuukauden aikana? Kyllähä se on tutkittu, että liikunta on parasta aivojumppaa. Kumpa vaan olisin mennyt sinne salille vähän aijjemmin. Tämä ahkeruus rypistys vaan lisää ketutusta tuosta sohvalla vietetystä lomasta…

Tällä hetkellä enään jäljellä muutaman koulutyön viimeistely (tajusin vasta eilen et ne pitäisi palauttaa raportti muodossa hups. Kumma kun en ole saanut mitään palautetta aijjemmin palauttamistani tehtävistä mur…), kehittämistehtävän teko ja sen esittely, sekä kaksi tutkintosuoritusta. Alkaa tuntua sen verra kohtuulliselta määrältä hommia, ettei tässä pitäisi enään ”En saa kuitenkaa tehtyä kaikkea nii mitä väliä tehä mitään…”- angsteja. Paitsi tietty tässä on aivan varmasti luvassa vielä tuhat ja yksi vastoinkäymistä, mutta olen henkisesti varautunut niihin.

Tää homma näyttäisi menevänkin toivommallani tavalla eli reputan KOSKA minulla ei ole valmiuksia siivoustyönohjaajaksi. En siksi, että olisin ”laiska”. :D En helkkari olisi kestänyt sitä ”Kyl sä olisit valmistunut jos…”sittelua… Eipähä jää mitää mutistavaa kun saan hylätyn pöytäkirjoihin.

Kolme viikkoa enää! Hyvässä ja pahassa… Seuraavassa rapsassa selvinnee miten mun kävi. ;3

1 2 3 4 7