Olin ehkä minuutin kyllästynyt työhöni

Oivoivoi mikä alkukesä. Vaikka melkoisia työrupeamia olen urani aikana tehnyt, tän kesäinen ylitti ehkä kaikki. Ehdin hädin tuskin toipua opiskeluhelvetistä. Onneksi sentään ehdin toipua, tälläinen rutistus vaikka viime keväänä olisi ollut puhdas mahdottomuus.

Oravanpyörä pyörähti käyntiin jo heti toukokuun alusta kun tein yhden täydellisen pommikämpän loppusiivouksen, jonka takia jouduin siirtämään hierontaa. Sitä seuraavan hieronnan siirsin, koska flunssa. Olin jo niin jumissa, että treenit meni vähän jäihin.

Toukokuun puolivälissä työpari tipahti kelkasta yllättäen pois, kesken työlään lattian kunnostusprojektin. Tein sillä viikolla ennätyksellisen 14 tunnin työpäivän. Lopputulos ei edes ollut kovinkaan hyvä kun jouduin sen hirveällä kiireellä tekemään…

Ja sen jälkeen alkoikin vuoden kiireisin kausi. Ja olin yksin. Onnekseni sain hieman jeesiä yhdeltä vanhalta työntekijältä.

Uuden työntekijän saaminen kesti parin huonon sattuman takia turhan kauan. Mua ei haittaa tehdä niska limassa duunia, jos olen itse päättänyt homman tehdä. Se hieman alkaa jopa tätä työnarkkista nyppimään jos minulla ei ole vaihtoehtoja. Olisin voinut siirtää joitain peruspesuja hieman, mutta olin niin helvetin kyllästynyt siirtämään töitä jatkuvasti vaan eteenpäin, joten rykäsin tekeen nekin. Tiesin että tressi niistä on pahempi paha kuin se että pistän itseni fyysisesti puhki.

Aika paljon silti mun piti säästellä itteäni, koska tiesin että tämä rutistus päättyy siihen että perehdytän uuden työparin. Ja mullahan tippuu ekana aivot kelkasta. Ne oikeastaan oli tippuneet hyvän aikaa sitten siinä vaiheessa kun piti uutta tyyppiä vihdoin ja viimein perehdyttämään. Ai että mua hävetti koko ajan, kuinka paljon puhuin ohi suuni ja ajatus harhaili aivan naurettavan paljon. Fyysisesti olin vielä siinä kunnossa ettei kahdentoista tunnin työpäivät tuntunu missään, mutta ihmisen opastaminen tuntui todella raskaalta ja olin todella poikki työpäivien jälkeen vaikka en olisi siivonnut itse yhtään koko päivänä.

Mutta se on vihdoin ohi. Teen hassuja 3-5 tunnin työpäiviä nyt kun yritän pitää työtunteja vapaana. :D Olisi aikaa treenata ja elää omaa elämäänsä, mutta AINA tälläisten kausien jälkeen olen todella aikaansaamaton. Kaipa se on ihan normaalia… MUTKU haluisi oikeasti jo sinne salille! MUTKU oon taas kussu syömiseni ( 3 kiloa tippui parissa kuukaudessa) ja hierontaan en vieläkään pääse kuten haluaisin. Ja tietty tää perus kesäongelma eli hiostaa jo valmiiksi.

Haluan vähän muuttaa treenejäni, MUTKU en osaa päättää mitä sitä alkais tekeen. Ohjatusti ainakin, mut onko se kahvakuulaa, painonnostoa, crossfittiä vai voimailua… Hmmmmm… Kai sitä pitäs vaa ruveta kokeilee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *